28.6.2012

Elämä on...

Tämä kirjoitus alkaa taas tutuilla sanoilla: paljon on ehtinyt tapahtua :)

TOKO SM 2012
8.-10.6. pyörähdin tyttöjen kanssa Leppävirralla. Ajelin Marikan kanssa peräkkäin porukoiden luokse perjantaina töiden jälkeen ja saivatpa Sintti & kelpopojat taas mahdottomat rallit pihalla aikaiseksi (äitiä ihan hirvitti noiden meno :D ). Ihana oli käydä päivän päätteeksi rantasaunassa <3 Lauantaiaamuna jätin tytöt äidin hoitoon ja lähdin Marikan kyydillä Kuopioon, missä järjestettiin tämän vuoden TOKOn SM-kisat. Pystytimme teltan ja oman pienen "leirin" pystyyn, mutta yllättävän hyvin viihdyin päivän ajan kehien laidalla :D Oli mielenkiintoista seurailla kisoja ja kiva tavata tuttuja. Vanin Vicky-siskonkin näin koekehässä :) Paljon kertyi motivaatiota tokoiluun ja myös uusia ideoita. Illalla kävin metsälenkillä, loppulenkki piti juosta, kun hyttysiä oli aivan sairaasti. Mutta on maalla muuten mukavaa! Sunnuntaina lähdin ajoissa takaisin kohti Lappeenrantaa ja illalla vielä kävin katsomassa Jennin kanssa Lumikki ja metsästäjä -leffan. Tytöt jäivät ihan raatoina nukkumaan kotiin. Lisään myöhemmin tänne kuvia viikonlopusta***

ILTAKISOJA KATSOMASSA JA KISAAMASSA ITSEKIN
Tiistaina 12.6. kävin katsomassa LAU:n 1-2-luokan iltakisoja. Tuomari Sami Topra varmensi Sintin kisakirjan, joten nyt voisi sitten sittiäisen kanssa mennä ihan virallisiinkin kisoihin. ÄÄK! Saa nähdä, milloin se ihme tapahtuu (= sitten kun Sintti oppii hyppäämään yli 55 senttisten esteiden yli :D ). Sintin veli osallistui 2-luokan radoille ja oli kyllä mahdottoman kivan näköistä menoa. Tuloksia ei tällä kertaa tullut, mutta kyllä Pekka & Mico ovat varmasti ihan pian 3-luokassa (vain yksi 0-tulos puuttuu). Omat koulutettavat, eli Sonja & Osku tekivät pari kivaa rataa, hienoa! Lisäksi pääsin kokeilemaan ex tempore -ideana Elina Kylliäisen Koda-shelttiä medi2-luokassa. HYL siitä tuli, kun Koda ei irronnut ihan samalla tavalla esteille kuin nuo omat tyypit, mahdottoman hauskaa meillä kuitenkin oli ja saatiin aikaiseksi pari hyvää pätkääkin. Kiitos Elinalle, että sain ohjata Kodaa!

Keskiviikkona 13.6. oli puolestaan Caron vuoro startata iltakisoissa. Tuomarina toimi oman seuran Sami Topra ja radat olivat mukavia. Ensimmäisellä radalla epäonnistuin viidennellä esteellä vedossa ja Caro hyppäsi esteen väärään suuntaan, sen jälkeen pakka menikin sekaisin ja tehtiin varmaan vielä viisi hylkyä lisää saman radan aikana :D Hauskaa meillä oli ja joku jopa luuli, että oltiin tehty nolla kun maalissa olin niin iloinen. Myös hyppärillä yksi takaakierto epäonnistui ja siitä HYL. Olen tyytyväinen siihen, että Carolla riitti vauhtia ja intoa radoilla! On se aikamoinen kettu :D Tässä vielä pari kuvaa, molempien kuvien © Miira I.



ROKOTUKSET
Torstaina 14.6. käytin Caron ja Vanin rokotuksilla eläinklinikka Tikassa. Caro painaa n. 11 kiloa ja Vani n. 17 kiloa, myös Sintti oli mukana ja kävi puntarilla, n. 13 kiloa. Sintti sai käydä hoitopöydällä vaikkei sille mitään tehtykään :D Se vaan tykkää niin kovin hengailla hoitopöydällä, kun siitä saa nameja. Caro oli tosi rauhallisesti ja sai kehuja puhtaista hampaistaan. Vania jännitti ihan hirveästi, mutta selviytyi sekin hengissä :D

AGILITY SM 2012
Viikonloppu 15.-17.6. menikin sitten Jyväskylässä. Lähdin ajelemaan Jyväskylään noin klo 10.30 ja Mikkelissä pysähdyin ABC:llä. Odottelin siinä Marikaa ja Lauraa, jotka tulivat perässä ja ajelimme siitä sitten jonomuodostelmassa Vaajakoskelle asti. Vaajakoskella pysähdyimme syömään ja porukkaan liittyivät myös Pasi & Hiro. Nopean pysähdyksen jälkeen suuntasimme kohti Tikkakoskea ja agilityn SM-kisoja. Paikalle päästyä raahasin kaksi ihan helv***** painavaa metallihäkkiä kauemmaksi muusta tohinasta sen vuoksi, ettei Sintti sekoita kisaavien koirien päätä juoksullaan (joka oli edennyt aika lähelle tärppivaihetta). Löysin ihan kivan ja varjoisan paikan koirille, häkkien pystytyksen jälkeen kävin ilmoittautumisessa (toimi erinomaisen hyvin!) ja lähdin lenkille. Todella hienot lenkkimaastot olivat ja tytöt kävivät uimassa, oli aika lämmin keli.

Caron ensimmäinen rataantutustuminen alkoi kello 16.30 ja kyseessä oli Martti Salosen agilityrata. Rata oli tosi kivan oloinen, A-este mentiin kahteen kertaan ja sen alla menevä putki yhden kerran, se oli ehkä kohta, missä piti olla tarkkana. Ja tuohon kohtaanhan se sitten kosahti, eli en ollut tarpeeksi tarkkana. Tehtiin siis todella hienoa rataa ja tultiin viimeisen kerran tuohon kohtaan, jolloin muurilta piti viedä A:n alla olevaan putkeen ja siitä kääntää 90 kulmassa pituudelle. Kun Caro oli putkessa, niin hetken ajan mietin että teinkö oikein, ohjaus tippui ja Caro tuli pituuden ohi. Ärsyttävä vitonen siis omasta möhläyksestä! En tiedä, miksi menin sekaisin tuossa kohdassa, yleisökin ihan kohahti kun Kartsa viiletti pituuden ohi. Tulokseksi tältä radalta 5 (-1,19 - kiellon korjaaminen vei aikaa) ja 21. sija. Caroon olin enemmän kuin tyytyväinen ja kontaktit olivat nyt hyvät! Lähdin sitten pitkälle jäähdyttelylenkille, minkä jälkeen piti tankata ja odotella seuraavaa rataantutustumista. Onneksi keli viileni iltaa kohden ja piti ihan pitkähihainen vetäistä päälle. Hyppyradan tutustuminen alkoi 20.45, puoli tuntia aikataulua edellä, mikä oli hyvä juttu. Sisko Pulkkisen rata oli oikein kiva, hieman ahtaan tuntuisia välejä, mutta muuten meille oikein sopiva. Pikkaisen Caro tuntui väsyneen oloiselta, mutta teki kuitenkin hienoa työtä. Viidenneksi viimeisellä esteellä tuli kuitenkin virhe, tein valssin ja lähdin vetämään Caroa putken kauimmaiseen päähän, katsoin että "on ohjauksessa kiinni" ja käänsin kohti putken oikeaa päätä, ja niinhän se sujahti selän takaa väärään päähän. Voi harmi! Tuon virheen laitan Caron piikkiin, koska se oli minulla hanskassa ja silti veti ohjauksen läpi. Noh, eipä tuollaisia kauan harmitella, maaliin hyvällä vauhdilla ja palkka oli ansaittu :) Minulla on hyppäri videolla, lisään sen tänne myöhemmin. Radan jälkeen kävin vielä kunnon jäähdyttelylenkin, hain kisakirjan, pakkasin tavarat ja koirat autoon ja ajoin Teijan luokse (Sintin kasvattaja) Hietamalle. Pitkä oli päivä, mutta jaksettiin vielä siinä istua iltaa (tai yötä se taisi jo olla :D )

Laitoin herätyskellon soimaan kahdeksaksi, mutta vasta hieman ennen yhdeksää sain itseni ylös. Syötiin rauhassa aamupalaa, oltiin vain ja seurasimme netin välityksellä SM-kisojen joukkueradan tuloksia. Päivällä pakkasimme kaksi autoa täyteen koiria (Teija otti Kukan, Likan ja Veikan matkaan, mie omani) ja lähdimme katsomaan maksijoukkueiden finaalirataa Tikkakoskelle. Tikkakoskella porukkaan liittyivät Taina ja Sintin sisko Tankki sekä Mari ja Sintin sisko Varpu. Heitimme ensin lenkin + uintireissun  "hunnilauman" kanssa :D ja sitten jätimme koirat varjoon häkkeihin. Kyllä oli hienoja suorituksia makseilla ja jännitystäkin piisasi, istuimme suoraan aurinkoa vasten ja kyllä rupesivat "vähän" naama ja rintakehä + käsivarret punoittamaan. Finaalin jälkeen kamat kasaan ja koirat autoon + takaisin Hietamalle paimentamaan Teijan ja Tainan lampailla. Sintti ei ole viime kesän jälkeen lampaita nähnyt, häntä nousi, kun tajusi lampaat mutta hyvin nopeasti häntä laski ja sittiäinen rupesi hommiin :D Miun mielestä Sintti keskittyi selkeästi paremmin kuin viime kesänä, ei käynyt niin "kuumana" ja tasapainotti hyvin. Saimme tosi hyviä pätkiä aikaiseksi ja olin niiiiin YLPEÄ Sintistä. Likka ja Tankki paimentavat jo varmoin ottein, ja Varpukin on päässyt jutun juonesta kiinni. Ihanaa! Tätä se kesä on parhaimmillaan ;) Aurinkoa, aksaa, paimennusta, hyvää seuraa!!! Ilta meni taas pöydän ääressä turistessa ja ehkä saatoimme maistaa pari siideriä :) Sunnuntaina kävimme aamupalan jälkeen pitemmän lenkin ja paimentamassa uudestaan. Sintti oli aivan ihana, heti alussa rupesi tuijottamaan lampaita ja saimme muutamia pieniä "hakukaaria" treenattua, Sintti tekee aika lähellä lampaita töitä, mutta eiköhän se asia parannu treenin myötä. Myös maahanmenoja rupesimme ottamaan mukaan hommaan ja niitä pitää nyt treenata ihan muutenkin. Oli niin mukavaa!!! Iltapäivällä oli pakko lähteä liikkeelle ja pyörähdin kotimatkalla Keljonkankaalla Hannan, Jessen & pikkupoitsun luona. Kiva oli nähdä Hannaa pitkästä aikaa ja Minja tuntui muistavan miut erityisen hyvin, sen verran piippausta lähti :D Kotona Lappeenrannassa olin puoli yhdeksän aikaan illalla ja voin sanoa, että pikkaisen väsytti.

KESKIKESÄN JUHLAA
Viime viikko (vko  25) meni aika lailla rauhakseltaan, kun Vani oli tauoilla treeneissä ja samoin myös Sintti juoksujensa takia. Keskiviikkona 20.6. tehtiin Caron treeneissä Salme Mujusen hyppyrataa perjantailta 15.6., hieman mukailtuna tosin. Caro haki tosi hienosti kepit eikä se myöskään karannut keppien päässä putkeen. Saatiin oikeastaan aika hieno treeni tehtyä! Perjantai oli juhannusaatto (=vapaapäivä!) ja päivällä lähdimme tällaisen jengin kanssa lenkille Myllymäen maastoihin:


Koirat tulivat toimeen ällistyttävän hyvin. Vani ja Saimi lenkkeilivät vapaana eri aikaan, eivätkä ne muutenkaan kiinnittäneet toisiinsa huomiota. Vani oli jotenkin niiiiiiin hyväntuulinen, ettei mitään järkeä :D Sintti sai Juulin bc-Novasta uuden ystävän. Lenkkiin mahtui rallatusta, uintia ja heinän syöntiä, varsinaista koiranelämää siis! :) Kiitokset Marika, Nemo & Waara, Laura, Saimi & Sina sekä Juuli, Hilma & Nova. Illalla jatkettiin vielä juhannuksen viettoa samalla ihmispoppoolla (+Antti ja Tiina). Saunoimme, söimme hyvin, nauroimme, sanoinko jo että söimme :D Ja kävimme satamassa ilta-ajelulle, terassille ei jaksettu lähteä, kun oli maha niiiiiin täynnä. Ihanan rauhallista! Lauantai meni rauhallisissa merkeissä, kävin pitkällä lenkillä tyttöjen kanssa, katsoin Vuosaari-leffan ja vain rentouduin. Sama meno jatkui myös sunnuntaina :D

AGIA JA TOKOKOE
Vani palasi agitreeneihin melkein viiden viikon tauon jälkeen maanantaina 25.6. Tein matalilla hypyillä ja muutenkin aika rauhallisesti yritin Vania viedä. Tuo näkyi kyllä menossa, koira kyselee ja tekee kieltoja, ei ole meidän homma tuo hidastelu :D Ratana oli Agirodun Open class sekä lyhyempi pätkä...

Tiistaina 26.6. Caro osallistui LPKY:n iltakokeeseen. Töiden jälkeen käytin tytöt nopeasti pihalla ja suuntasin sitten Mattilan kentälle, ilma oli lämmin, muttei liian kuuma. Ilmoittautumisen jälkeen kiersin lammen ympärille ja heti kohta alkoikin paikkamakuu. VOI-luokassa oli neljä koiraa, Caron numerolla 2. Koe meni oikein kivasti siihen nähden, että olen lupauksistani huolimatta treenannut liian vähän. Caron vire pysyi kaukokäskyjä lukuunottamatta oikein hyvänä ja mahdollisuudet 1-tulokseen ovat käsissä. Tänään saimme VOI3-tuloksen 201 pisteellä ja 2. sijan. Tässä vielä pisterivi selityksineen...

  • Paikalla makaaminen: 10 (x4)
  • Seuraaminen taluttimetta: 8,5 (x4) - muuten oikein hyvä, muttan taaksepäin siirtymisessä jäi istumaan paikalleen, tuomari totesi: "Seuruu oli kuin Helkama, vain pakki puuttuu"
  • Istuminen seuraamisen yhteydessä: 10 (x3)
  • Luoksetulo: 6 (x4) - valui stoppeja, hyvä vauhti
  • Ruutu: 0 (x4) - lähti tosi hyvin, mutta oikea paikka oli hakusessa ja meni lopulta ruutunauhan päälle makaamaan. Hieno suoritus siihen nähden, että on meinannut olla tuo ruutu vähän hakusessa viime aikoina.
  • Hyppynouto: 9 (x2) - vino luovutusasento
  • Metallinouto: 5 (x2) - haki hyvin, mutta luovutuksessa hypähti taaksepäin ja tiputti kapulan maahan, olen kuitenkin tyytyväinen, kun viime aikoina tuo metalli on ollut Caron mielestä äärimmäisen ällöttävä ja yököttävä.
  • Tunnari: 9 (x4) - WAU!!!! Luovutusasento oli vino, mutta muuten tosi hieno tunnari. Luulin kyllä, että toi väärän kun niin nopeasti otti oman kapulan sieltä, meinasin pyörtyä, kun näin sen olevan oikea. Treeni näemmä tuottaa tulosta
  • Kaukot: 0 (x4) - ei vaan pystynyt tekemään kaikkia vaihtoja ensimmäisellä käskyllä (jos toisellakaan :D )
  • Kokonaisvaikutus: 9 (x1)

Tuomarina oli Tommi Varis, joka kehui Caron työskentelyä. Miulle tuli älyttömän hyvä fiilis ja muistin sen, miksi olen tokosta oikeastaan tykännyt. Nyt me hiotaan liikkeitä kuntoon ja seuraavasta kokeesta otamme sen ensimmäisen VOI1-tuloksen! Kokeen jälkeen heitimme vielä lenkin Marikan & kelpopoikien kanssa ja jäin hetkeksi seuraamaan myös EVL-suorituksia.

Eilen illalla (ke 27.6.) oli normaalisti Caron agitreenit. Ennen treeniä kävimme pitkän lenkin Marikan ja Lauran sekä tietenkin koiruuksien kanssa. Teimme treeneissä Zsofi Biron rataa (oli kouluttamassa päivällä meidän seuralaisia). Caro toimi oikein hyvin, sain toimimaan esimerkiksi leijeröinnin ja "vippauksen",  myös kontaktit toimivat hyvin!

JA SITTEN SITÄ ELÄMÄÄ...
Eli Vanin tilanne. Vanin kynsissä on nyt luultavasti jotain vähän vakavampaa. Ensimmäisen kerran huomasin niissä outoa maalis-huhtikuussa ja ajattelin, että kynnet ovat vaurioituneet jollain tavalla kovalla lumella ja jäällä juostessa. Kynnet eivät ole kuitenkaan parantuneet, vaan muuttuneet pikkuhiljaa oudommiksi. Ne siis halkeilevat, ovat pehmeitä joistain osin ja niihin on tullut myös värimuutoksia (muuttuvat osittain tummemmiksi). En kuitenkaan kiinnittänyt sen suuremmin niihin huomiota ennen kuin se yksi kynsi poistettiin (26.5.)

Vanin kynnet tulivat puheeksi erään meidän seuralaisen kanssa LAU:n omissa kisoissa, eli pari viikkoa sitten (13.6.). Tämän seuralaisen partacolliella on todettu koepalalla SLO-autoimmuunisairaus (lue lisää esimerkiksi täältä: http://www.rr-oona.com/DLE/AI-SLO-fi.html) ja sairauden vuoksi amputoitu kaikki kynnet. Hän sanoi, että Vanin kynnet näyttävät hyvin samoilta kuin SLO:ssa. Otin asian esille oman eläinlääkärimme kanssa silloin, kun käytin Vania rokotuksilla (14.6.). Hänen mielestään kynnet eivät näytä siltä, että niistä pitäisi kunnolla huolestua. Asia kuitenkin on vaivannut mieltä ja olen kysellyt tältä meidän seuralaiselta SLO:sta. Laitoinkin sitten sähköpostia tämän viikon maanantaina (25.6.) eräälle eläinlääkärille Turkuun, joka on erikoistunut SLO-autoimmuunisairauteen. Laitoin viestin mukana nämä kuvat (ensimmäiset 3 kuvaa ovat pahimmasta kynnestä, seuraavat 4 kuvaa eriasteisista muutoksista ja viimeinen poistetun kynnen tilanteesta):








Sain vastauksen pikaisesti ja siinä luki näin:

Kuvien perusteella kyse on SLO:sta ja sehän on sairaus, jossa oma immuunivaste tuhoaa / hylkii omia soluja kynnen tyvessä, jolloin tulehdusreaktio tekee kerrostumia ja tulehdus syö sarveista. Kun moni tassu on huonossa kunnossa, niin hoidon takia yhden kynnen amputointi ja patologilta varmistus, mistä on kyse. ---Antibiootilla voi ilman muuta kokeilla, miten tilanne rauhoittuu. Rasvahapot, antibiootit auttavat monella. 

Kyseessä on tosiaan autoimmuunisairaus, jonka toteamiseksi tarvitaan koepala ja koepala on ensimmäisestä nivelestä amputoitu kynsi. Varasin huomiselle ajan omalle eläinlääkärille, missä käymme tätä tilannetta läpi. Olen saanut myös niiden antibioottien nimet, joita on käytetty SLO:ssa. Olen päättänyt sen, että kokeilen noita antibiootteja ja katson onko niistä apua. Pää on tällä hetkellä sekaisin ja olen aika järkyttynyt tästä asiasta. Elämä on...

7.6.2012

Juoksut, ortopedi ja muuta sellaista

Tämäkin viikko on taas hujahtanut vauhdilla. Maanantaina kiirehdin töiden jälkeen hallille, kun Vanin ryhmä treenasi jo neljältä. Katselin muiden tekemistä ja yritin painaa vinkit mieleen. Seuraavassa ryhmässä oli käynyt osallistujakato, ja pääsin treenaamaan Sintin kanssa. Sittiäinen toimi tosi hyvin, varsinkin keppeihin olin TOSI tyytyväinen, sillä jätti kesken vain kerran ja kerran aloitti väärin. Muuten haki hyvin vähän vaikeammistakin kulmista kepeille ja kesti minun valssit lopussa. Muutamia huomioita saatiin:

- ohjaajan pitää muistaa se, ettei kaivele lelua taskusta ennen viimeistä estettä! Lelu joko maahan tai kouluttajalle tai annetaan vasta reilusti viimeisen esteen jälkeen - näin siksi, ettei käänny katsomaan viimeisen esteen päällä ohjaajaa.
- ohjaajan on oltava huolellinen siitä, ettei koira vapauta itseään kontaktilta. Kontaktilta saa lähteä vain vapautussanalla, eli meidän kohdalla WAU:lla.
- luota koiraan!
- käskyt annettava ajoissa!

Sintti oli kyllä niin pro, ettei mitään järkeä :) Tehtiin kyllä nyt medikorkeuksilla, eli pitäisi nyt vaan nostaa noita hyppyjä ja tehdä sitä hyppytekniikkaa. Älyttömän hyvä fiilis jäi, ja heitettiin vielä ihan hyvän pituinen jäähdyttelylenkki.

Tiistai meni töiden parissa, ehdittiin tehdä vain aamulenkki ja lenkki töiden jälkeen, kun minun piti kiirehtiä illaksi töihin. Keskiviikkoaamuna huomasin, että Sintin toinen juoksu oli alkanut - merkkejä onkin ollut runsaasti ilmassa, kun sittiäinen on ollut "hiukan" korvaton. Nyt siis molemmat mustavalkoiset ovat tauolla, onneksi Caro pitää huolen, että pääsee treenaamaan agia ja kisaamaan :D Illalla oli miun koulutusvuoro ja sen jälkeen Caron treenit. Arvoin vähän sitä, että treenaanko kun muutaman seuralaisen koira on sairastunut aika ärhäkkääseen ripuliin. Päätin kuitenkin treenata, kun olen käynyt hallilla viikon sisällä useamman kerran ja tauti tarttuu jos on tarttuakseen. Caron kanssa tehtiin hyvän mielen treenit, rytmitystä oli taas ohjaajan haettava, kun meinaan kiirehtiä välillä väärissä kohdissa. Toisen pätkän loppu oli ihan super, Caro eteni tosi hyvin ja tällä fiiliksellä jäädään odottelemaan oman seuran kisoja (12.6.). Jäähdyttelylenkki käytiin tekemässä Pasin & Hiron kanssa.

Tänä aamuna jätin Caron & Vanin kotiin ja lähdin Sintin kanssa käymään ortopedi Esa Kestin luona Kouvolassa. Syynä siis sen vasemman takajalan polven + kintereen naksuminen. Voin vaan sanoa, että näin jo yöllä painajaisia siitä etten ehtinyt riittävän ajoissa eläinklinikalle ja muuta sellaista. Pieni pää osaa kehitellä aika suuria murheita, kun niikseen tulee. Kesti ei ollut kuitenkaan mitenkään huolissaan naksumisesta, ensimmäisenä sanoi, että ihmisilläkin naksuu (miulla itselläni polvet oikein pamahtelee). Hänen mukaansa pahempi asia olisi, jos naksumiseen yhdistyisi jonkinlainen kipuilu, ontuminen tms. oire. Meillä ei tuota ole ollut. Hänen mukaansa tällä liikunnan määrällä minkä Sintti liikkuu viikoittain (+treenit päälle), niin mahdollinen ongelma tulisi kylllä esiin ontumisena. Juttelimme pitkään asioista ja päädyimme siihen, ettemme rupea kuvailemaan Sinttiä. Kesti totesi, ettei hän lähtisi tutkimaan omaa koiraansa tällaisilla perusteilla ja se riittää kyllä minulle. Pikkaisen Sintti arastelee tuon vasemman takajalan ojentamista lonkan kohdalta, mutta Kesti ei ollut siitäkään huolissaan. Sinttihän on kuvattu marraskuussa, joten syytä kuvaukselle ei nyt nähty. Tällainen oli diagnoosi:

Tutkimus polven ja kinnernivelen naksumisen takia. Ei varsinaista ontumista. Aristaa lievästi, mutta toistuvasti vasemman takajalan lonkan käsittelyä. Kipulääkitys tabl. Rimadyl 20 mg, 1,5 tabl. x 2 / vrk, 4 vrk ajan. Mikäli ontumisoireita esiintyy, tutkitaan lisää. Kontrollikäynti jatkossa tarpeen mukaan.

Päätimme siis antaa Sintille vielä kipulääkekuurin. Lähinnä seuraan sitä, että muuttuuko sen olemus kuurin aikana. Meillä, kun meni se tokokoesuunnitelmakin mönkään juoksujen takia, niin ei tuosta kipulääkekuurista ole haittaakaan. Kesti totesi vaan loppuun, että haluaa meidän elävän normaalia arkea ja jos jotain kipuun viittavaa tulee, niin sitten tietenkin tutkitaan tarkemmin. Jumppia ja fyssarikäyntejä suositteli jatkossakin. Aikamoinen kivi tipahti kyllä sydämeltä, ehdin ajatella ja kuvitella jo vaikka mitä. Nyt me yritetään olla huolehtimatta, kun mitään syytä huolehtimiseen ei ole :D Ajelin Sintin kanssa kotiin ja käytin tytöt lyhyellä pissilenkillä ennen kuin lähdin loppupäiväksi töihin. Töiden jälkeen 1,5 tunnin lenkki ja sitten loppuilta menikin siivoillessa :) Huomenna ajellaan Leppävirralle ja lauantaina lähden katselemaan tokon SM-kisoihin joukkueiden suorituksia. Kiirettä pitää ja asvaltti kiiltää ;D

4.6.2012

Viime viikon kuulumisia

Viime viikko meni aika normaaliin tapaan. Maanantaina jätin menemättä Vanin treeneihin (koira ei ole treenikunnossa ja tuntui, että tarvitsen lepoa Pietarin reissun + Leppävirralla käynnin jälkeen).

Tiistai-iltana oli Sintin treenit. Saatiin tehtyä oikein hienoa rataa, nyt pitäisi vaan laittaa ohjurit takaisin keppien kahteen viimeiseen väliin, ettei tarvitsisi jännittää että Sintti jättäisi pujottelun kesken (tekee sitä, kun ohjaan Sintin vasemmalta puolelta). Haki keppejä vaikeistakin kulmista ja kesti takaaleikkauksen kepeille, joten ollaan menossa ihan oikeaan suuntaan. Hyppytekniikka on pakko tehdä, kun tuo tekniikka meinaa levitä korkeilla hypyillä. Sintti tekee nyt hyppyjä 50 cm rimoilla. Mukana oli kontakteista puomi, jolla saatiin nyt hienot stopit sekä alkuun että loppuun :)

Keskiviikkona oli miun koulutusvuoro ja Caron treenit. Koulutusvuoron jälkeen tokoiltiin. Sintti teki seuraamista, jättäviä, luoksetuloa ja paikkamakuuta. Seuraamisessa sittiäinen painaa ihan älyttömästi, mutten aio tehdä sille mitään (en usko, että kokeessa käy noin vietillä). Nyt minun pitää vaan oppia kävelemään suoraan, vaikka painaa - helpommin sanottu kuin tehty, ei ole aiemmin ollut tällaista ongelmaa :D Jättävissä saimme hyvän maahanmenon ja seisomisen aikaiseksi, Sintti meinaa sekoittaa näitä keskenään. Luoksetulossa törmäsi niin, että miun polvi nytkähti ikävästi, tekee vähän liiankin tosissaan töitä tuo Sintti :D Paikkamakuuta harjoiteltiin niin, että Nemo oli vieressä, alussa Sintti tuijotti ihmeissään Nemoa joka oli paikallaan kuin patsas ja miuta rupesi naurattamaan ihan älyttömästi (tosi järkevää käytöstä ohjaajalta :D). Kävin palkkaamassa välillä ja saatiin ensimmäinen "kunnon" paikkamakuu tehtyä, ehkä tämä tästä. Caro "teki" ruutua, jota ei meinannut millään löytää tai sit haki koko ajan oikeaa takatolppaa, metallinoutoa, joka ei meinannut millään palautua takaisin... Äsh! Luoksetulo oli kuitenkin tosi hieno, kympin suoritus, jos saan itse sanoa! Caron agitreenit menivät huonosti, kun en saanut itseeni sellaista oikeanlaista raivoa päälle vaan kettu otti miusta painetta. Onneksi toinen veto oli parempi, mutta miun pitää oikeasti tehdä töitä tuon oman mielialan kanssa.

Torstaina tokoilin iltapäivälenkin päätteeksi omalla pihalla. Kaivoin hyppyesteen varastosta ja otin Sintin kanssa tokohypyn alkeita, hyvin irtosi lelulle ja vilkuili sitten vähän koko ajan "voisin hypätä" -asenteella :D Seuraaminen oli oikein hienoa, painoi vähemmän kuin edellispäivänä. Toistoja seisomisiin ja maahanmenoihin sekä paikkamakuuta, josta nousi pari kertaa. Palautin aina makaamaan ja sitten taisi mennä jotain aivoihinkin asti, kun pysyi maassa. Treenin lopuksi vielä noutoja sekä puisella että metallisella, aika hyvä pohja on noudoille jo olemassa (intoa ainakin!). Caro teki hyppynoutoa, ei meinannut palauttaa ensin hypyn kautta, mutta sitten saatiin onnistumisia. En nyt oikein tiedä, mikä Caroa vaivaa tokon suhteen. Tuntuu, että se on vähän "pihalla" koko ajan. Pitkä treenaamattomuus on kai tehnyt tehtävänsä ja kun ei ole itsevarmuutta, niin rupeaa pöhköilemään. Tehtiin lyhyitä seuraamispätkiä ja niissä sain virettä nousemaan, kun olin itse ihan tohkeissani. Ihan kohtuuhyvät kaukot teki treenin lopuksi! Vani sai tehdä tosi lyhyitä noutoja (tasamaa) puisella kapulalla ja oli kyllä virettä vaikka Carolle jaettavaksi. Lisäksi pientä seuraamista ja AVO:n kaukot (palkka joka vaihdosta). Tuli sellainen fiilis, että voisihan tuon kanssa joskus vielä sitä VOI-luokkaa kokeillakin :D

Perjantaina käytiin pitkä iltalenkki ja pysähdyttiin Kauriinkadun kentällä. Tein Sintin kanssa tokojuttuja (seuraaminen, jättävät, luoksetulo), palkkana pelkkä hihna ja tosi hyvää työtä sittiäinen teki. Sintti on ihan erilainen kuin Caro tai Vani, jotka tekevät palkan puolesta tokojuttuja, Sintti tekee niitä miulle. Kyllä tässä saattaa olla mahdollisuudet siihen, että me osallistutaan kesäkuun tokokokeeseen (johon on siis ilmoittauduttu, mutta jonne en mene jos liikkeet ovat puolitiessä).

Lauantaina käväisin hallilla tekemässä agia Caron ja Sintin kanssa. Caron kanssa tehtiin tosi helppoa pätkää, lähinnä motivaatiotreeniä ja tosi hyvin kulki. Sintin kanssa "vaikeita" juttuja, eli keinua ja pussia, mitkä ei nyt edes mitään vaikeita ole. Kerran pidin pannasta keinulla ja sanoin "odota", kun keinu lähti alaspäin. Sillä Sintti tajusi homman jujun ja teki oikein hyviä suorituksia, hienot 2 on 2 offit tuli myös keinun loppuun! Treenin lopussa pientä hyppytekniikkapätkää myös Sintin kanssa ja ihan hyvin tuo ojensi takajalkoja + kokosi itseään (miun mielestä). Pitää näyttää tätä vielä Marikalle, joka tajuaa näistä hyppytekniikkajutuista miuta enemmän. Lauantaina tuli myös tasan viikko Vanin kynnen poistamisesta. Tosi hyvin se on lähtenyt parantumaan, ytimen ympärillä on jo kovempi "kerros" eikä Vani enää arista tassua yhtään. Olen pitänyt sukkaa + jotain muovipussia suojana, jos on ollut ulkona märkää, kuivalla säällä pihallakin riittää jo pelkkä sukka. Kävin ostamassa myös biotiiniä ja toivon, että se vahvistaisi Vanin kynsiä ja edesauttaisin tuon kynnen kasvamisessa.

Sunnuntaina käytiin aamulla tunnin aamulenkki ja sen jälkeen siivosin. Päädyinkin sitten kahden maissa Marikan pihaan, mistä lähdimme sunnuntaikävelylle. Kävelimme ensin Lappeenrannan satamaan, missä söimme vedyt ja teimme pientä tokopätkää ihmisvilinässä. Sintti keskittyi tosi hienosti seuraamiseen, maahanmenot olivat niin hyviä, ettei seisomisesta meinannut tulla mitään :D Luoksetulo oikein hyvä. Carokin teki kaukot, otti vähän häiriötä, mutta suoritti vaihdot. Tällainen pitää ottaa ihan vakituiseen viikkosuunnitelmaan, tuollaisessa paikassa saa todella hienoa häiriöharjoitusta. Satamasta kävelimme mäkkärille jäätelölle ja sieltä Marikan luo. Aikaa meni 2,5 tuntia, minkä jälkeen oli kiva pötkötellä sohvalla. Leikkasin illalla koirien kynnet ja kävin vielä reilun puolen tunnin iltalenkin. Mukavan rentouttava viikonloppu pitkästä aikaa! PS. Caro on ilmoitettu 12.6. Lappeenrannan iltakisoihin ja 15.6. Jyväskylän SM-skabojen "valmistelu"kisoihin sekä Agirodun Finnish SM-open -karsintaradalle. Vania en aio Agirotuun ilmoittaa, sillä vaikka kynsi kasvaisikin takaisin niin emme ehtisi treenata enkä lähde noin isoihin kisoihin palauttamaan sitä lähtöön (veikkaan, että ongelma "pahenee" kun ei pääse treenaamaan / kisaamaan).

3.6.2012

Onnea, epäonnea ja kaikkea siltä väliltä

Toukokuu hujahti taas vauhdilla ohi. Paljon on ehtinyt tapahtua ja mukaan mahtuu niin hyviä hetkiä kuin niitä vähän huonompiakin. Mutta tässä kiteytettynä muutamia tapahtumia:

10.5. Caro kävi Eini Kipinoisen käsiteltävänä. Hyvässä kunnossa Caro oli siihen nähden, ettei se ollut käynyt neljään kuukauteen fyssarilla. Kireyttä oli tavallisissa kohdissa, eli kyljissä ja takareisissä, myös toisessa etujalassa oli kireämpi kohta.

12.5. Osallistuin Sintin kanssa epiksiin. Pari kieltoa mahtui rataa ja muutenkin meno oli vauhdikasta :D Erinomaisen hyvät kontaktit!

13.5. Tänään piti olla vapaapäivä koirajutuista, mutta lähdinkin Vanin kanssa pikavaroituksella Aki Korhosen koulutukseen. Testailtiin useammassa kohdassa japanilaista ja saatiin ohjaustekniikka toimimaan tosi hyvin.


17.5. Otettiin aamulla Pasi & Hiro kyytiin ja lähdettiin porukalla Kotkaan Santalahden suhinoihin. Kisasin pelkästään Vanin kanssa, joten Caro joutui tyytymään turistin osaan. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja ehdittiin pikaisesti treffata Sintin puoliveli Rex. Tässä Allun ottama kuva puolisisaruksista, jotka luonteeltaan ja ulkonäöltään muistuttavat toisiaan hämmästyttävän paljon :)


Ja sitten itse ratoihin... Ensimmäisellä radalla Vani varasti törkeästi (en päässyt kunnolla edes ensimmäisen esteen ohi, kun neiti oli jo sen hypännyt). Palautin siis Vanin lähtöön ja menin suorinta tietä maaliin, ekaa hyppyä se ei ottanut ja viimeisenkin ohi tuli, joten tällä radalla ei menty yhtään estettä oikein :D Toisella radalla pysyi hienosti lähdössä, mutta sujahti heti toisena esteenä olleen putken väärään päähän. Piti hetken aikaa siinä sadatella ennen kuin lähdin tekemään rataa, joka menikin sitten tosi hyvin, uskalsin jopa yhden takaakierto - sokkari -yhdistelmänkin tehdä :) Mietin siinä ennen kolmatta rataa, että tuleeko hylly kolmannella radalla kolmannelle esteelle, kun oli vähän merkit ilmassa siihen (ekalla hyl ekalta hypyltä, toisella toiselta esteeltä :D). Kolmas rata menikin tosi hyvin, tulokseksi 0 (-5,39) ja 2. sija. Pasi & Hiro veivät 1. sijan ja SERT:in, samalla Hirosta tuli FIN-AVA, joten ei huonommille hävitty :) Täältä löytyy video kahdesta jälkimmäisestä radasta (en kehdannut ekaa ladata nettiin, kun siinä ei ole mitään nähtävää): http://www.youtube.com/watch?v=z8IX_weOwso&feature=relmfu. Kävimme vielä isolla porukalla tekemässä jäähdyttelylenkin todella kauniissa merenrantamaisemassa ja tietenkin syöpöttelemässä ABC:llä. Huippupäivä!

18.5. Ajelimme aamupäivällä Kouvolaan Patricia Hirnin luo, joka käsitteli Vanin ja Sintin. Vanilla oli kireyksiä vähän siellä sun täällä, mutta syynä voi olla aika paha valeraskaus, jonka aikana koira "löystyy" ja me on kuitenkin treenattu / kisattu ihan normaalisti valeraskaudenkin aikaan. Vani jatkaa normaaliin tapaan jumppia. Sintti taas, huoh :( Patricia huolestui siitä, kun Sintin polvi ja kinner naksuvat. Kyseessä on siis se vasen takajalka, jossa reilu vuosi sitten epäiltiin sitä osittaista ristisidevammaa. Olen itsekin huomannut tuon naksumisen, kun esimerkiksi pyyhdin tassuja ja nostan jalkaa, aina ei naksumista kuulu, mutta aika usein. Sintti ei arista polvea, polvi ei ole turvoksissa, joten sen puolesta ei pitäisi olla hätää. Ennen kuin jatkamme jumppien tekemistä, pitää  kuitenkin selvittää syy tuolle naksumiselle. Syynä voi olla ihan se, ettei Sintti jostain syystä käytä jalkaa niin hyvin kuin toista ja siinä on vähemmän polvea / kinnertä tukevaa lihasta. Päädyttiin siihen, että Patricia juttelee Sinttiä hoitaneen ortopedin, Esa Kestin kanssa, mitä mieltä hän on asiasta. (Maanantaina 21.5. sain tiedon siitä, että Esa Kesti haluaa nähdä Sintin ja varasin hänelle ajan torstaiksi 7.6.) Vaikka maalaisjärjellä ajateltuna jalassa ei pitäisi olla mitään suurempaa häikkää, niin silti tämä asia nyt mietityttää...

19.5. Auton nokka kääntyi heti aamusta kohti Varkautta ja Leppävirtaa. Pysähdyimme Varkaudessa katsomaan Teijan ja Likan (Sintin sisko) ensimmäisiä agikisoja. Hienosti alkoi parivaljakon kisaura, sillä he päätyivät heti ensimmäisissä kisoissa palkintopallille! Nollia ei vielä tullut, mutta kyllä oli makean näköistä menoa :) Sintti, Likka ja Tankki pääsivät lämmittely/jäähdyttelylenkeillä riekkumaan keskenään, ihan käsittämätöntä, minkälainen urina ensin on ja sitten hetkessä ollaan parhaimpia kavereita :D Näytettiin myös Sintin kanssa hyppy"tekniikkaa", joka on vähän hakusessa korkeammilla esteillä...

20.5. Vani täytti tänään 6-vuotta! Tällainen se oli, kun ensimmäistä kertaa kohdattiin (antoi ymmärtää olevansa rauhallinen tapaus ;D ):


Tytöt jäivät tänään hoitoon porukoiden luo, sillä lähden huomenaamulla intensiivikurssille Pietariin. Olen talven aikana opiskellut venäjää henkilöstön kielikoulutuksensa ja kurssiin kuuluu intensiivikurssi  Pietarissa.Oli outoa jättää tytöt porukoille ja ajella Lappeenrantaan yksikseen. Soittelin kotiin päästyä äidille ja Sintti oli kuulemma ollut vähän levoton miun lähdettyä. Sittiäinen on hiukan sellainen perskärpänen, joten ei mikään ihme jos vähän kaipailee miun perään :)

25.5. Palailin takaisin Suomeen Pietarista. Mukava oli reissu, mutta kyllä noita nelijalkaisia oli ihan älytön ikävä :) Allegro oli Vainikkalassa hieman ennen neljää ja pistäydyin vain nopeasti kotona (vaihdoin matkatavarat toiseen laukkuun) ennen kuin lähdin ajelemaan Leppävirralle. Mikkelin mäkkärin drive in:ssä tein pikastopin (syöminen sujuu hyvin ajaessakin) ja Leppävirralla olin puoli yhdeksän maissa. Aika hassua - ei ihan joka päivä tule matkustettua Pietarista Leppävirralle ;D Tytöt olivat niiiiiiin innoissaan, kun näkivät miut (ja mie myös nähdessäni ne)! Vani tosin oli hieman vaisu ja äidin kanssa saunassa juttelinkin sitten siitä, onko Vani ollut tuollainen kauemmankin aikaa. Kuulemma torstaina oli mennyt vaisuksi ja vinkaissut, kun äiti oli pyyhkinyt tassuja suihkussa, olivat yrittäneet tutkia tassua, mutta eivät olleet löytäneet mitään outoa. Vanille oli annettu Rimadyliä (aivan oikein, sanoin, että kipulääkettä saa antaa, jos koira tuntuu jostain syystä kipeältä) ja sen myötä Vani oli kuulemma ollut pirteämpi. Vani oli kuulemma myös seisoskellut pelkästään rantavedessä. Tutkin sitten saunasta päästyäni takajalkaa ja ajatuksena oli heti alussa, että kynnessä voisi olla jotain. Ja niinhän se oli, oikean takajalan sisin kynsi oli aika lailla irti ytimestä. Hyvä, etten saanut hampaita käsivarteen kun niin kipeä Vani oli. Soitin samantien päivystävälle, joka käski antamaan kipulääkettä ja tulemaan lauantaiaamuna heti kymmeneltä pieneläinklinikalle. Kuopiossa päivystää Tuhatjalka myös lauantaisin, mikä oli tosi hieno juttu tässä tapauksessa. Kynnen ydin näytti ihan hyvältä, vaikka Vani olikin liki kaksi päivää juoksennellutkin kipeän tassun kanssa.

26.5. Nukuin todella huonosti yöllä. Silmissä vilisivät venäläiset kirjaimet ja olin huolissani Vanista. Ajelimme heti aamusta Kuopioon, missä pääsimme heti kymmenen jälkeen aamulla hoidettaviksi. Eläinlääkäri katsoi Vanin kynttä (ja meinasi saada hampaat käsivarteen) ja totesi, että koira on rauhoitettava kynnen poistoa varten. Vanin tassusta ajeltiin karvoja, alue puhdistettiin ja kynsi kuorittiin pois ytimien ympäriltä. Vani sai antibioottipistoksen ja kipulääkettä, tassu suojattiin siteellä. Vani rupesi heräilemään klinikalla ja siinä laskua odotellessa turisin muiden asiakkaiden kanssa, paikalle saapui yksi kissa, bostoninterrieri ja pari shelttiä. Toisella shelteistä oli kanssa kynsiongelmia. Kyllä pitäisi Lappeenrannassakin olla tuollainen pieneläinklinikka, joka päivystää 24/7 ja on myös lauantaisin auki. Vani oli iltapäivän aika sekava, mutta piristyi iltaa kohden. Tehtiin vain lyhyet pissatukset pihalla, vaikka tuo olisikin jo halunnut riekkua kepin kanssa :) Iltapäivällä oli porukoilla hulinaa, kun pikkuveli tuli Nekun ja pienen japaninpystykorva-Sirun (rekkaamaton) kanssa käymään. Väsytimme Sirua pihalla ja kun se nukahti, niin käytiin äidin, Nekun, Sintin ja Caron kanssa lenkillä. Tässä vielä kuva Vanista töppönen jalassa eläinklinikkakäynnin jälkeen:



27.5. Olin ilmoittanut sekä Vanin että Caron Mikkelin kisoihin. Nythän Vani on tauolla useamman viikon, kipulääkkeiden varoajat loppuvat juuri ennen Agirotua ja kynnen kasvamiseen menee 3-6 viikkoa. Osallistuin pelkästään siis Caron kanssa kisoihin. Jotenkin omat ajatukset olivat vääränlaiset, en osannut oikein kunnolla keskittyä ja harmitti tuo Vanin kynsi. Molemmat radat menivät oman hätäilyn piikkiin, hyppyrata oli oikein mainio, mutta sitten kiirehdin liikaa takaakierrossa ja Caro hyppäsi esteen miun takaa. Agiradalla epäonnistui taas puomin jälkeinen kohta, jossa piti koira vetää puomin alla olleen putken kauimmaiseen päähän. Menin liian kauaksi Caroa ja ampaisi selän takaa putken väärään päähän. Aivan siis kaksi samankaltaista virhettä, joten molemmilta radoilta tuli HYL. Pysähdyin taas Mikkelin mäkkärin drive in:ssä ja siinä meinasi tulla sellainen Aku Ankka -raivari :D Autosta rupesi nimittäin palamaan hehkutulppien merkkivalo ja luistoneston merkkivalo samaan aikaan, siinä sitten parkkiksella mietiskelin, että uskallanko ajaa vai ei. Onneksi eräs ystävällinen pariskunta pysähtyi siihen ja mies sanoi, että tuo on ollut ihan normaalia hänen omassa Volkkarissaan. Uskalsin siis ajella takaisin Lappeenrantaan, hehkujen merkkivalo sammui heti alkumatkasta ja luistoneston seuraavana päivänä. Toivottavasti pysyisivätkin sammuksissa! :) Vaihdoin illalla Vanin tassusiteen ensimmäistä kertaa ja hyvin siistin näköinen se kynnen ydin oli, kipeän oloinen tosin, kun Vani ei olisi millään antanut puhdistaa ydintä.