Lauantaina heräiltiin kahdeksan maissa, koirat saivat revitellä pihalla ennen kuin lähdettiin ajelemaan Varkauden agikisoihin. Tiedossa oli kaksi rataa sekä Vanin että Caron kanssa. Olimme ajoissa kisapaikalla, joten ilmoittautumisen jälkeen heitimme noin 40 minuutin lämmittelylenkin. Sen jälkeen jäi hetkinen aikaa katsella rataa ennen tutustumista. Vanin radoilla oli tuomarina meille uusi tuttavuus, Heidi Viitaniemi. Hän oli suunnitellut oikein mukavasti virtaavat radat. Minulla oli ensimmäiselle radalle mentäessä ihan älyttömän fiilis, Vani kävi kuumana, mutta kuunteli hyvin. Lisäksi se jäi lähtöön rauhallisesti ja meidän oli helppo lähteä siitä radalle, voitto jo tuokin! Rata alkoi hypyllä ja sen jälkeen oli kepit suorassa linjassa, annoin Vanin hakea itsenäisesti enkä edes yrittänyt vedättää (kepit oli miun oikealla puolella, mikä on Vanille "hankalampi puoli"). Hyvin kesti kuitenkin kepeillä ja sen jälkeen päästiin vauhtiin, yksi valssi venyi hypyn ja A:n välillä, sekä kaarratti muurin jälkeen pitkälle, pelkäsin jo hetken, että hakee edestä väärän hypyn, mutta rupesi onneksi katselemaan sitä mihin ohjaaja jäi :) Puomin kontakti oli törkynopea, nasautti tosi hienon 2 on 2 off -asennon loppuun (tosin lähti vähän varastaen liikkeelle). Puomin jälkeen oli hyppy ja putken väärä pää näkyvillä, hirtin kunnolla ja Vani luki ohjauksen tosi hyvin, eikä katsonut edes siihen putken väärään päähän, putken jälkeen oli enää kaksi hyppyä ja päästiin puhtaasti maaliin. Wau, mikä tunne! Lähdin saman tien jäähdyttelemään ja mietin samalla, että voi olla ettei aika riitä, tuli kaksi niin pitkää kaarrosta. Lenkin jälkeen menin katsomaan tuloksia ja siellä Vani oli 1. sijalla, tuloksella -16,06 (etenemä 4,64, ihanneaika 49 s.) ja LUVA! Hiukan nauratti tuo pelko siitä, ettei aika riittäisi :D Se oli meidän toinen nolla 2-luokassa, yksi nolla on jo hyppäriltä.
Toinen rata olikin vähän kinkisemmän oloinen, mutta löysin mielestä sopivat ohjaustekniikat eri kohtiin. Mutta nyt Vani kävi todella kuumana, ei siis jäänyt lähtöön kunnolla. Hölmönä en taistellut loppuun asti, vaan annoin sen lähteä seisomasta liikkeelle (pitäisi olla maassa lähdössä). Ja tuo kyllä kostautui radalla, tuntui, että aivot katosi tuon lähdön varastamisen kanssa ja meno oli holtitonta. Yksi rima tuli alas, kun jäin valssissa liian eteen, sitten unohdin vaihtaa puolta yhdessä kohtaa ja jouduin ohjaamaan ihan ihmeellisellä tavalla hypyn... Stoppi kaahaamiselle tuli keinulla, minkä Vani teki lentokeinuna. Otin keinun uudestaan ja kävelin pois radalta. Ja samalla totesin "EI NÄIN!". Olen selkeästi huomannut sen, että jos Vani ei pysy lähdössä niin silloin sekä miun että Vanin kierrokset on tuhottoman korkealla ja meno on ihan päätöntä. Miulta katoaa lähdöstä varastamisen myötä rytmi ja Vani lopettaa kuuntelemisen. Jatkossa aion palauttaa sen lähtöön aina, kun varastaa. Tässä asiassa ei auta muu kuin täydellinen ehdottomuus, se on joko tai! Toisen radan säheltämisestä fiilis pysyi hyvänä, ja jälleen tuli uskoa siihen, että kyllä me joskus sinne 3-luokkaan päästään! :D
Caron kanssa jäi hyvin aikaa lämmittelyyn (ja samalla jäähdyttelin Vanin kunnolla), kun maksit kisasivat ennen medejä. Tuomariksi vaihtui kolmosen radoille Hannele Lummeranta. Tällainen oli eka rata:
Tämä ratapiirros ei ole ihan samanlainen kuin itse rata, nuo 18 ja 19 esteet olivat lähempänä toisiaan. Vedin Caron pääasiassa omalla liikkeellä renkaalta 3-hypylle ja niistolla 4-hypyn, valssi 6-7 hyppyjen välillä, päällejuoksun tapaisella 12 hypyllä, takaakierto+valssi 16 hypyllä... Nämä kohdat sujuivat suunnitelmien mukaisesti, mutta olin aivan varma siitä että Caro ei ollut ottanut kunnolla puomin alasmenoa eikä A:n alasmenoa. Tästä syystä lopetin ohjauksen A:n jälkeen ja tuli sellainen hetki, etten tiennyt mitä tekisin, ja tästä johtuen Caro tuli 19 hypyn ohi. Olin suunnitellut 18-19 hyppyjen väliin valssia, mutta kun tuo ohjaus töksähti, niin jouduin kokeilemaan sylikäännöstä eikä Caro lukenut sitä ollenkaan. Tästä sähellyksestä siis kielto, ja olin aivan varma, että meille oli tullut enemmänkin virheitä kontaktien takia. Noh, tulokset kertoivat omaa tarinaansa ja tulokseksi 5 ajalla -4,63 ja 8. sija. Eli ei niitä kontaktivirheitä ollut tullut ja olisimme olleet suurella todennäköisyydellä ihan kärkikahinoissa ilman tuota kieltoa. Ja mitä tästä opimme? Ohjaa, älä oleta :D
Toinen rata oli profiililtaan paljon kinkkisempi ja pariin kohtaan oli vaikea löytää hyvää ohjaustapaa. Tässä rata:
Jäin lähtösuoralla A:n vasemmalla puolella, jonka jälkeen tein valssin (ja katsoin, että tekee A:n kontaktin kunnolla). 5-hypyn jälkeen voimakas välistäveto, jonka jälkeen tyrkkäys kutosputkeen, puomin jälkeen tein valssin ja heitin koiran väärään keppiväliin :( Olisi pitänyt malttaa viedä Caro vielä pitemmälle ennen kuin laskin sen kepeille. Muuten loppurata meni suunnitelmien mukaisesti. (Lisään videolinkin tänne myöhemmin.) Tuloksena siis 5 ajalla -0,73 ja 4. sija. Ihanneaika oli tiukka ja tuo keppien kiellon korjaaminen vei aikaa. Olin tyytyväinen siihen, että puomin kontaktit olivat huomattavasti paremmat kuin edellisellä radalla. Kisojen jälkeen lähdimme vielä jäähdyttelylenkille Marikan, Nemon & Waaran sekä Tiinan & Arwon kanssa! Ja kyllä tuo Vanin 0-voitto hymyilytti vieläkin! Koirat olivat aivan väsyneitä, kun päästiin miun porukoiden luokse (ja taisin itsekin nukahtaa heti kymmenen jälkeen :D )
Sunnuntaiaamuna heräsin siihen, kun Sintti oksensi matolle puoli kuuden aikaan. Ou jeah! Ensin katsoin, ettei ruoka ole imeytynyt ollenkaan yön aikana. Tarkempi analyysi osoitti kuitenkin, että oksennus oli pääosin joku kankaanpalanen. Nähtäväksi jää taas, mistä tuo palanen on lähtöisin :) Jatkoimme unia puoli yhdeksään asti, kunnes tytöt olivat sitä mieltä että ulos on päästävä. Ja levottomuuden syykin selvisi: pikkuveli oli tullut yöllä meille ja tuonut mukaan Nekun. Sintti jatkoi heti aamulla painia Nekun kanssa ja oli niillä hauskaa. Koirat painivat pihalla noin tunnin, minkä jälkeen oli aamuruoan aika. Sintin ja Nekun meno ei millään rauhoittunut, joten päätettiin lähteä sitten lenkille. Käytiin kävelemässä viitisen kilometriä, osa umpimetsässä. Hauskaa oli ja koiratkin väsyivät :) Joskus kolmen maissa lähdin ajelemaan takaisin Lappeenrantaan väsyneet koirat takakontissa, olipa jälleen huippuhauska reissu :D Tässä vielä kuvia viikonlopulta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti