29.1.2014

Mieli mustana

Sintti aloitti eilen illalla kolmen viikon tulehduskipulääkekuurin ja kahden viikon lihasrelaksanttikuurin, lääkkeinä ovat Meloxoral ja Sirdalud. Kovin se oli väsynyt illalla ja aamullakin vielä. Aamulla kävelimme 15 min + 10 min "lenkit". Tänään Sintti on ollut jo virkeämpi, töiden jälkeen olemme käyneet kolme erillistä 15 min lenkkiä, joilla kaikki tytöt ovat olleet mukana. Huomenna mietin jotain järjestelyä siihen, että Caro ja Vani saisivat kerralla vähän pidempää lenkkiä. Sinttiä en halua kuitenkaan jättää yksin kotiin, koska se on sellainen laumasielu ja se saattaisi aiheuttaa liikaa muutoksia tavallisiin arkirutiineihin. Mutta katsellaan. Itse olen aika lailla rikki ja on vaikea hyväksyä tätä, mutta tästä on matka vain ylöspäin. 

28.1.2014

Case Sintti ja murtunut nuljuluu: "Ennuste kotikoiraksi on hyvä"

Voihan itku, hammasten kiristys, vitutus, turhaantuminen, huoli jne. Nämä tunteet ovat päällimmäisenä mielessä tällä hetkellä. Kävimme tänään Sintin kanssa ortopedi Juha Kallion luona Tampereella, ja syy kaikkiin oireiluihin löytyi. Tieto lisää tuskaa - niin myös tässä tapauksessa. Päädyin Kallion pakeille syystä, että Sintti on mm. jumiutunut toistuvasti eri puolilta kroppaa, se keventää hiukan vasenta takajalkaansa, kirputtaa tassujaan ja oli osteopaatin mukaan toispuoleinen. Halusin varmistaa sen, että luustossa kaikki on kunnossa ennen lopputalven treenejä ja seuraavaa kisarupeamaa. Mutta toisin kävi...

Kallio tutki Sintin todella tarkkaan, ja Sintiltä kuvattiin lonkat, selkä, polvet ja olkanivelet. Selkä on kokonaisuudessaan normaali, samoin olkanivelet ja lonkat. Molemmat polvinivelet ovat normaalit, eikä niissä erotu nivelrikkomuutoksia, viitteitä ristisideongelmiin tai täyttymistä. Vasemman polvinivelen takana ulkosivulla on kookas luupahkura, joka osoittautui vaurioituneeksi polven lateraaliseksi fabellaksi eli nuljuluuksi. Fabella on reisi- ja pohjelihasten kiinnittymiskohta ja jossakin vaiheessa nuljuluu on murtunut. Nuljuluu on yrittänyt parantua, mutta sittemmin se on murtunut uudelleen ja tuloksena on kookas muhkurainen useammasta palasta koostuva luupatti. Vauriosta päätellen lihasten kiinnittyminen alueella voi edelleen olla huteraa ja lihaksisto ei tukeudu alueelle normaalisti. Äkillinen rasitus voi repäistä lihaksia uudelleen irti kiinnityskohdastaan tai murtaa paranevan luumuodostelman.

Pahinta tässä kaikessa on tosiaan se, että tuo nuljuluun murtuminen näkyy jo v. 2011 otetuissa virallisissa lonkkakuvissa. Lonkkakuvissa näkyvät myös polvet, ja murtuma erottuu jo niissä selvästi. Kuvat ottanut eläinlääkäri tai Kennelliitto ei ole maininnut tästä mitään. Sain nuo kuvat mukaan Tampereelle ns. verrokkikuviksi, mutta jo niistä Kallio huomasi heti ettei kaikki ole kunnossa :(  Kävimme myös vuoden 2012 kesän alussa ortopedi Esa Kestin luona Sintin vasemman takajalan polven naksumisen vuoksi. Tuolloin polvea ei lähdetty kuvaamaan, kun ns. muita oireita ei ollut. Koko ajan omassa päässä on kuitenkin kytenyt ajatus siitä, että ko. jalassa voisi jotain outoa olla mutta tietyllä tapaa sitä kuitenkin luottaa alan asiantuntijoihin eikä osaa kyseenalaistaa... Hyvin suuri veikkaus on, että Sintin pentuajan ontuman syynä (silloin polveen kohdistui epäilys osittaisesta ristisidevammasta) olisikin nuljuluun murtuma, eli että silloin nuljuluu olisi vaurioitunut ensimmäisen kerran eikä sen jälkeinen lepojakso ollut riittävän pitkä ja sen vuoksi nuljuluu on päässyt murtumaan useamman kerran. Tämä on tietenkin jossittelua ja arvailua, mutta Sintin liikkumisessa on aina ollut jotain "outoa" ja tämä olisi kyllä erinomainen syy sille.

No kuitenkin, yleensä nuljuluuvauriot paranevat murtuman jälkeen hyvin, mutta paraneminen voi viedä 2-3 kk. Sintillä paraneminen ei ole onnistunut ja vaurio on uusiutunut useita kertoja alkuperäisen vaurion jälkeen. Sintti tarvitsee nyt pitkän lepojakson, jossa liikunta on kevyttä ja rentoa: ei saa siis hyppiä, revitellä tai temuta muiden koirien kanssa. Takajalan oireet ovat vaikuttaneet myös Sintin etupäähän niin, että Sintin hauislihaksen jännetupessa on tulehduksen oireita. Tämän vuoksi liikunta pidetään lyhytkestoisena (monta lyhyttä lenkkiä päivässä, ei yhtään yli 15 min kerralla) ja hauislihaksia venytellään päivittäin lihasten aineenvaihdunnan palauttamiseen. Alkuvaiheessa apuna on myös lääkitys (tulehduskipulääke + lihasrelaksantti).

Jos vasemman takajalan kipuoireet eivät selvästi helpota kahdessa kuukaudessa, alueelle voidaan kokeilla paikallista kortisonilääkitystä. Myös kirurgista hoitoa voidaan kokeilla, jos vaste muuhun hoitoon on huono tai vaurioitunut nuljuluu edelleen kasvaa ja aiheuttaa oireita. Kirurgista hoitoa Kallio haluaisi välttää, koska nuljuluussa yhdistyvät monet lihakset ja leikkauksellakaan ei suurella todennäköisyydellä saada jalkaa kuntoon. Ennuste kotikoiraksi on hyvä, mahdollisesti kevyempiin harrastuksiinkin, mutta agility kuormittaa jalkaa liikaa.

Että silleen. Tähän murenivat kaikki Sintin tavoitteet tälle vuodelle ja luultavasti pitemmäksikin aikaa, agilityä ei tehdä enää ikinä, koska se on nuljuluun kannalta liian riskialtis laji. Nyt kaikki ajatukset kohdistetaan paranemiseen ja kuntoutumiseen, siihen, että nuljuluuvaurio saa tukeutua rauhassa eikä murtuisi enää lisää. Pyrimme siihen, että näillä tavoin saamme jalasta sellaisen joka kestää normaalia arkea ja mahdollisesti myös tokoa. Omat tunteet ovat nyt ihan sekaisin, olen onnellinen, että syy kaikkiin oireiluihin löytyi (olisi vain pitänyt luottaa enemmän omaan intuitioon). Mutta onhan tämä muuten todella murskaavaa. Vanin agilityuran loppumisesta tulee kesällä kuluneeksi pari vuotta, ja nyt toinen koira, vieläkin nuorempana, lopettaa lajin sairastumisen takia. Toki, onhan niitä lajeja muitakin, mutta nyt on epävarmaa se kestääkö jalka ylipäätään mitään ylimääräistä. Ja annan kyllä itselleni luvan olla vittuuntunut, harmittaa niin hemmetisti - varsinkin, kun Sinttiä on tutkittu ja hoidettu eikä vikaa ole löytynyt vaikka se on ollut ns. ilmiselvä. Lisäksi, Sintillä on varmasti ollut paljon kipuja mutta se on kompensoinut liikkumistaan käyttämällä kroppaansa väärin jne. Toinen on tehnyt tunnollisesti agilityä, tokoa ja paimennusta kivuista huolimatta, tästä syytän tahtomattanikin itseäni. Mun rakas sittiäinen.

Lisäilen tänne röntgenkuvia, kunhan saan ne itselleni. Ensimmäinen 15 minuutin kävely on tehty, Sintin tassuja rupesi paleltamaan ja on vieläkin väsynyt rauhoituksesta. Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa lähde taas lutviutumaan, kunhan ekana pahimmasta alkujärkytyksestä selvitään. Elämä on.

10.1.2014

Katsaus vuoteen 2013 ja uuden vuoden 2014 kujeet

Vuosi 2014 on menossa jo hyvää vauhtia eteenpäin, mutta silti pitää tehdä perinteinen katsaus edellisvuoteen. Viime vuodesta jäi päällimmäisenä mieleen kaksi muuttoa töiden perässä. Helmikuussa sain uuden työpaikan Ekokemiltä Riihimäeltä, ja muutto oli helmi-maaliskuun vaihteessa. Hienosti kotiuduimme Hyvinkäälle, vaikken ketään sieltä tuntenut ennestään, ja lisäksi pääsimme treenaamaan yhteen Suomen parhaimmista seuroista, eli RimA:an. Ehdin tutustua moniin kivoihin ihmisiin niin töissä kuin vapaa-ajalla (treeneissä ja kisoissa). Harmi vain, ettei määräaikainen työsuhde kestänyt yhdeksää kuukautta pitempään. Onneksi uusi työpaikka löytyi kuitenkin Jyväskylästä, mihin muutimme marraskuun loppupuolella. Ympyrä sulkeutui, ja palasimme Jyväskylään viiden vuoden tauon jälkeen. Täytyy sanoa, että kyllä tämä tuntuu ihan kotikaupungilta. Ikävä on kaikkia Lappeenrannan ja Hyvinkään seudun ihmisiä sekä varsinkin pääkaupunkiseudun hienoja treeni- ja kisamahdollisuuksia. Mutta elämä soljuu eteenpäin, olen nyt JATin jäsen ja helmikuussa toivottavasti aloittelemme kunnolla treenaamista Sintin kanssa. Tarkoituksena olisi käydä säännöllisesti vähän kauempanakin koulutuksissa, mutta katsellaan miten kaikki kuviot lutviutuvat. Sintti on menossa 28.1. Juha Kallion luokse Tampereelle tutkimukseen, haluan selvittää, ettei sen kintussa ole mitään häikkää. Tutkimuksen lopputulokset määrittelevät tietenkin pitkälti sen, miten pääsemme takaisin treenien pariin. Oma kaipuu agilityn pariin on suuri, se on vain niin hauska laji! Onhan tässä taukoiltu jo liki kolme kuukautta :O

Tässä viime vuodelle asetettuja tavoitteita ja sitä, miten ne toteutuivat.

---
 

Vuonna 2013 Caro:
- jäähdyttelee pikkuhiljaa agilityuraansa. Yritämme jahdata sitä viimeistä SERT-H:ta, mutta sen suurempia tavoitteita ei ole. Pääpaino on hyppyradoilla, ja tavoitteena on ennen kaikkea pitää hauskaa!
- tekee tokossa VOI1-tuloksen ja harjoittelee EVL-liikkeet vihdoinkin kuntoon. Hauskaa pidetään myös tokossa!
- pysyy terveenä ja pitää edelleen mustavalkoiset kurissa.


- Carolla oli vuoden aikana 18 starttia, joista:
tulos 50 %
nolla 38,8 %
hyl 50 %
> Nollilla ei yhtään voittoa, 1 x 2-sija, 2 x 3. sija ja muut 8. parhaan joukossa


Hyvä vuosi oli Carolla agilityssä . Näiden lisäksi tuli Agirodun Finnish Open -yhteistuloksissa 11. sija ja RimA:n medien seuranmestaruus vuosimallia 2013. Viimeinen SERT-H oli lähellä tuolla yhdellä 2. sijalla, mutta serti meni ansaitusti voittajalle :) Caro tekee edelleen tosi kivasti agikisoissa ratoja, teräskettu.

- Tokossa kävimme kolmessa VOI-luokan kokeessa, joista tuli 2xVOI2-tulos ja 1xVOI3-tulos. Pikkuhiljaa alamme saada kaikista liikkeistä pisteitä, joten toivoa on :) EVL-liikkeitä emme harjoitelleet.

-Caro on pysynyt terveenä, niskassa on tosin aika iso (rasva?)patti, jota on käytävä näyttämässä eläinlääkärille alkuvuoden aikana.

---

Vuonna 2013 Vani:
- parantelee kynnet kuntoon ja pysyy muutenkin terveenä!


- Kynnet eivät ole palanneet normaaliksi, mutta parempaan suuntaan niiden kanssa on menty. Vani on tyytynyt "oloneuvoksen" rooliin, jonkin verran olemme tehneet tokon VOI-liikkeitä (vaikeaa meinaa olla, olisi pitänyt tehdä paremmat pohjat silloin, kun Vani oli nuori) ja harjoitelleet muutamia temppuja. Valeraskaus meni jälleen aika pahaksi Vanilla ja jouduimme sen vuoksi käymään eläinlääkärillä kesällä, ja nisätulehduksenkin se kehitti itselleen alkuvuodesta.

---

Vuonna 2013 Sintti:
- nousee agilityssä 3-luokkaan ja saa ensimmäisen SERT-A:n tai SERT-H:n, hyppytekniikka ja estevarmuus hioutuvat huippuunsa.
- saa tokossa AVO1-tuloksen ja harjoittelee ylempien luokkien liikkeet kuntoon.
- suorittaa BH:n.
- paimentaa aina mahdollisuuksien mukaan.
- pyörähtää näyttelyissä ja saa sen tarvittavan H:n.
- suorittaa luonnetestin ja MH:n (?)
- pysyy terveenä!

- Sintillä oli vuoden aikana 39 starttia, joista
tulos 35,8 %
nolla 20,5 %
hyl 61 %[/quote]
> Nollilla ei yhtään voittoa, 1 x 2. sija (+ SERT-A), 5 x 3. sija


Sintin agilityvuosi onnistui kyllä odotetusti. Huhtikuussa nappasimme kaksi 0-tulosta 2-luokasta ja siirryimme 3-luokkaan heti toukokuun alussa. Saimme neljä 0-tulosta 3-luokasta ja niissä oli mukana 2. sija ja 3. sija, joten vauhtikin on riittänyt pääkaupunkiseudun suht suurissa kisoissa :) Myös valiokello lähti tikittämään SERT-A:n myötä. Hyppytekniikka on parantunut ja estevarmuus kasvanut, mutta harmikseni Sinttiä ovat vaivanneet erilaiset jumit ja sen vuoksi olen varonut aika paljon sekä treeneissä että kisoissa. 

- Tokossa kävimme kahdessa AVO-luokan kokeessa, ensimmäisessä kertyi 158 pistettä, eli AVO2-tuloksen verran (seisominen nollaantui). Toinen koe menikin tosi hienosti hellesäässä ja siitä AVO1-tulos luokkavoitolla. Lisäksi harjoittelimme VOI-luokan liikkeitä, tällä hetkellä tunnari ja kaukokäskyt ovat keskeneräisimmät liikkeet, muut alkavat olla pikkuhiljaa koekunnossa.

- BH-kokeessa emme käyneet, yhteen kyselin jo koepaikkaakin, mutten mahtunut mukaan.

- Paimentamassa kävimme muistaakseni 2-3 kertaa, liian vähän, mutta selkeästi Sintti on syttynyt. Enemmän harjoitusta vain vaatisi, että saisimme palaset kohdilleen perusradan suorittamista varten.

- Yhdessä näyttelyssä pyörähdimme ja se menikin yli odotusten, eli AVO-EH :)

- Luonnetestissä kävimme ja pikkusittäinen osoitti olevansa tyyppi, jolla ovat palikat kohdallaan. Tulokseksi 189 pistettä, laukauskokematon. MH:ssä emme käyneet.

- Sintti pysyi näennäisesti terveenä, mutta erilaisia jumeja oli läpi vuoden. Kävimme säännöllisesti fyssarilla ja sen lisäksi parin osteopaatin luona hoidettavana.

---

Vuoden 2014 tavoitteet ovat:

Caro
- jäähdyttelee edelleen agilityuraa, toiveena viimeinen SERT-H, pidetään hauskaa ja nautitaan yhdessä tekemisestä!
- tokossa vihdoinkin se VOI1-tulos (ei muita tulospaineita), EVL-liikkeitä hömpötellen
- rallytokon aloittaminen?
- pysyy terveenä teräsmummona!

Vani
- yrittää pitää kynnet kasassa! Kroppa kuntoon muutenkin, eli terveyttä!
- sterilointi?
 - tokon VOI-liikkeitä hömppäillen, ei mitään tulospaineita
- rallytokon aloittaminen?
- yksi näyttelykäynti veteraaniluokassa kesällä

Sintti
- terveyttä! Selvitellään heti tammikuussa, mistä Sintin erilaiset "vaivat" johtuvat. Jos kaikki menee hyvin niin...
- paljon hauskaa treeniä agilityssä, hyviä ja vauhdikkaita 0-tuloksia agilitystä ja niiden myötä sertejä
- tokossa VOI1-tulos, EVL-liikkeet kuntoon, paljon enemmän panostusta tokoon
- BH
- paimentamista aina mahdollisuuksien mukaan 

Eiköhän se vuosi näillä taas vierähdä :D Ennen kaikkea: Live, laugh, love!