Sintti täytti eilen (17.9.) 5 vuotta - ihan älytöntä, miten nopeasti aika on mennyt. Minun Sintti-Maaria Decon tytär Kukkanen, maailman paras sittiäinen ja hypno-Sintti. Karvaa sinttiäinen on pudottanut urakalla ja kaulurista on jäljellä mallia kapinen kettu, mutta eiköhän se turkki ala taas pikkuhiljaa tulla takaisin. Fyssarilla pitäisi käydä tsekkaamassa kropan tilanne, mutta ei siinä ole tuntunut lähes jokapäivissä venyttelyssä mitään ihmeellistä. Intoa Sintissä on enemmän kuin tarpeeksi ja pikkuhiljaa aloitellaan tokon treenaamista kohti VOI-luokkaa.
Caro täytti puolestaan 11 vuotta heinäkuussa (1.7.) Aikamoinen menijä se edelleen on, mutta joissain asioissa näkyy myös että mummelilla on ikää. Agilityä käytiin tekemässä jäähyväisradan verran Jatpailuissa ja hienosti kulki edelleen kettunen, mutta nyt on aika jättää agility nuoremmille menijöille. Kiitos Caro kaikista näistä vuosista, 10 vuotta ehdimme yhdessä agilityä harrastaa ja paljon olen oppinut matkan varrella niin ihmisenä kuin ohjaajana ja toivon että matkamme yhdessä jatkuu vielä pitkään.
Vanikin täytti 9 vuotta toukokuussa (20.5.) ja se on kyllä keskittynyt normaaliin tapaan kaikkeen rötväämiseen. Kaikki tehdään täysillä eikä haittaa vaikka rapatessa roiskuu. Yksi kynsi jouduttiin poistamaan kesäkuussa, mutta se parantui aika nopeasti. Loppukesästä iski myös valeraskaus, mutta se meni onneksi suhteellisen nopeasti ohi.
Aloitin JATin ALO/AVO rallytokoryhmässä ja nyt on takana kaksi kertaa treeniä koiran kanssa. Vanin ilmoitin ryhmään, mutta vaihtelen koiraa aina treenin mukaan. Ensimmäisellä kerralla oli Sintti mukana ja Vani toisella, Caron kanssa puolestaan treenasin tällä viikolla varsinaisen treenin jälkeen itsenäisesti. Tällä hetkellä tuntuu tosi mukavalta lajilta tuo rallytoko ja tyttöjen perusosaaminen (seuruu, käännökset, istumiset, maahanmenot yms.) ovat sen verran kunnossa että ollaan tehty myös jotain AVO-kylttejäkin lisäksi. Vaikein asia on tällä hetkellä kaikkien kanssa seuraamisesta eteen tulo, meinaavat vääntää itseään vinoon ym. Tuota ei ole harjoiteltu, joten itsenäiseen treeniin on tuo laitettava. Vanin kanssa pitäisi löytyä hiukan enemmän malttia, mutta toisaalta - tykkään siitä, että intoa ja motivaatiota riittää.
Rallytokon myötä myös innostus tokoilua kohtaan tuntuu nousevan. Caron ja Vanin kanssa tuskin tulen opettelemaan VOI-luokan liikkeitä, ne saavat keskittyä rallytokoon. Sintin kanssa olen muistellut vähän jättäviä liikkeitä ja harjoitellut perusasentoon tuloa ohjaajan takaa kiertäen. Tunnari ja kaukot pitäisi oikeasti ottaa työn alle, kun aika monet muut palaset ovat kunnossa. Mutta hiljalleen...
Agilityssä on meneillään sellainen vaihe, etten ottanut tälle jaksolle ryhmäpaikkaa vaan itsenäisen treenioikeuden. Ipi rupesi oireilemaan kesän alussa treeneissä eikä sen kanssa voinut jatkaa harrastamista. Kouluttamista jatkan tässä myöhemmin syksyllä, eli tällä hetkellä on hiljaiseloa agilityn suhteen. Tosin, pääsin ohjaamaan JATin piirinmestaruuskisoihin Sintin Tankki-siskoa ja tehtiin todella hienoja vetoja, tässä video radoista.
Hyvää ja kaunista syksyä kaikille blogimme lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti