26.12.2011

Sintti korkkasi agilityuransa kinkunsulattelukarkeloissa

Ajeltiin tänään päivällä pois Leppävirralta. Kotona olimme hieman ennen kahta, jonka jälkeen purin matkatavarat pikaisesti ja imuroin. Heti kolmen maissa olimme agihallilla ja siitä lähdimme Marikan & Nemon ja Waaran kanssa lämmittelylenkille ennen epiksiä. Päätin jo alkusyksystä, että Sintillä on tavoitteena osallistua minien mölliradalle näissä kinkunsulatteluepiksissä. Ja niinpä sen sitten ilmoitin radalle :) Radalla ei ollut kontakteista kuin puomi ja sen lisäksi hyppyjä, putkiä ja pituus, joten meille oikein sopiva rata. Pientä haastetta lähdössä aiheutti se, että Marika ja Nemo menivät radan juuri ennen meitä ja Sintti jäi katselemaan "että mihis se kaveri hävisi". Sintti oli siis levoton lähdössä, mutta loppujen lopuksi sain sen pysymään hienosti paikallaan. 


Rata meni juuri niin kuin suunnittelin, tein radalla pari valssia, yhden persjätön ja takaaleikkauksen. Puomin ylösmenolta tuli kielto, kun Sintti teki oikein erinomaisen 2 on 2 offin ylösmenolla, mutta lähti WAU-sanalla (vapautussana) minun perään. Otettiin uudelleen stopin kautta ja sitten muistin sanoa WAU-sanan jälkeen myös "kiipeä" :) Olen tehnyt tosi vähän Sintin kanssa noita puomeja kokonaisena, joten ei mikään ihmekään että otti kiellon tuosta. Puomin alasmeno oli tosi hieno ja loppuratakin meni niin kuin piti. Tulokseksi siis ensimmäisistä epiksistä 5, aikaan -15,41 ja 5. sija. Ei olisi voinut paremmin mennä, minimöllien voittajan aika oli jotain -17 sekuntia, joten vauhti oli hyvä (kun tehtiin pysäytyskontaktit ja puomin ylösmeno vielä uusiksi). Tässä vielä Sintin rata. Kiitokset Hennalle kuvaamisesta!


Caro ja Vani osallistuivat 2-3-luokkalaisten radalle. Caro on ollut tauolla joulukuun, mutta päätin käydä fiilistelemässä sen kanssa yhden episradan verran. Rataantutustuminen oli samaan aikaan, joten jouduin miettimään samaan aikaan ohjauksen kahdelle eri koiralle. Se on välillä aika haastavaa, varsinkin, kun Caro ja Vani ovat ohjattavuudeltaan erilaisia koiria. Sain kuitenkin päätettyä molemmille sopivat ohjaustavat. Caro teki oikein hyvin radan melkein loppusuoralle asti, mutta karkasi sitten putkeen pituuden sijasta. Ihan oma moka tuo oli, jäi kroppa auki ihan väärään suuntaan ja Caro luki sen putken, olisi pitänyt tehdä valssi keppien jälkeen ja ohjata pituus toiselta puolelta. Täältä löytyy Caron rata.


Vani kävi tosi kuumana ennen omaa vuoroaan. Caron luokassa oli tosi vähän koiria ja Vani starttasi kolmantena, joten jouduin vain viemään Caron autoon ja ottamaan Vanin sieltä valmistautumaan omaan vuoroonsa. En ehtinyt purkaa suurimpia kierroksia ja se kostautui lähdössä. Hyppäsi ensimmäisen esteen ennen kuin ehdin edes sen ekan esteen ohi ja jouduin palauttamaan Vanin useaan otteeseen lähtöön. Miulla meinasi jo hermo mennä, kun nuo lähdöt ovat sujuneet paaaaaljon paremmin nyt viime aikoina. Toisaalta taas ajattelin, että epikset ovat juuri lähdön treenaamiseen hyvä tilaisuus eikä me saavuteta mitään, jos annan Vanin varastaa. Otettiin siis HYL heti ensimmäiseltä esteeltä, sitten kun sain Vanin pysymään lähdössä kunnolla lähdettiin radalle. Vani teki oikein hyvän pakkovalssin kakkosesteenä olleelle muurille, itse valuin vähän liikaa sivusuunnassa. Puomin alastulokontakti oli Vaniksi hyvä ja myös kepeille haki avokulmasta hienosti. Jäin kepeillä vähän jälkeen tarkoituksella (Vani osaa pujotella itsenäisesti loppuun) ja peruutin itse suoraan pituuden sivutolppaa päin :D Samalla oma rintamasuunta kääntyi väärään suuntaan ja Vani hyppäsi väärän esteen. Rata oli siis oikein hyvä, ellei oteta tuota lähdön temppuilua huomioon. Tosin, itse hätäilin radalla liikaa, pitäisi muistaa olla rauhallisempi. Tässä kuitenkin Vanin rata. Kiitokset Tiinalle Caron ja Vanin ratojen kuvaamisesta!


Käytiin vielä pitkä jäähdyttelylenkki Marikan ja kelpopoikien kanssa lentokentän purtsikalla + ympäristössä, jonka jälkeen tultiin miun luokse porukalla ja tehtiin vähän jouluruokaa :) Kiva päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti