Tällaiseen ajatukseen törmäsin pari päivää Sintin diagnoosin jälkeen, ja se vei omat ajatukset oikeaan suuntaan. Olen edelleen todella pahoillani siitä, ettei murtumaa löydetty aiemmin mutta murehtimallahan se ei parane. Tämä on nyt meille uusi alku, ja teen kaikkeni Sintin kuntoutumiseen eteen. Pääasia, että saamme jalan sellaiseksi joka kestää arkielämää. Ja sehän tarkoittaa Sintille pitkiä metsälenkkejä vapaana juosten, Caron kanssa riekkumista jne. :) Tämä kirjoitus herätti myös paljon ajatuksia, kannattaa käydä lukemassa: Tämän tarinan päätös.
Tässä on kuvia Sintin polvesta ja murtuman "kehittymisestä".
 |
| Tässä tilanne 21.10.2011, eli virallisissa lonkkakuvissa "sattumalta" näkyvä vamma. Oikean puoleisessa ympyrässä on murtunut nuljuluu, vasemmassa terve. Todella selvästi siis murtuma erottuu jo tässä. |
 |
| Ja tässä tilanne 28.1.2014, nuljuluu on selvästi murtunut matkan varrella uudelleen, ehkä useammankin kerran. Karua tosiaan... |
 |
| Nuljuluu sivuttain kuvattuna, nuo palaset ovat murtunutta nuljuluuta. |
Minulla ensimmäinen viikko Sintin diagnoosin jälkeen meni aikamoisessa sumussa. Iltaisin itketti, tuntui todella pahalta enkä meinannut päästä sohvalta ylös, pikkuhiljaa olo on kuitenkin helpottanut. Olen käynyt uudelleen läpi myös Vanin agilityuran loppumiseen liittyviä tunteita, ne tulvahtivat uudelleen mieleen. Lenkit ovat pysyneet maksimissaan 15 minuutissa, joinain iltoina Caro ja Vani ovat päässeet minun kahdestaan lenkille - jompi kumpi on aina Sintin seurana. En halua Sintille enää työpäivän jälkeen yksinoloja, eli erityisjärjestelyillä mennään. Tällä viikolla olen tehnyt hiukan tokojuttuja kaikkien kanssa, Sintille metallikapulan pitoja, ohjatun suuntia namikipoilla (pelkästään katseen suuntaa, ei todellakaan mitään vauhtijuttuja) yms. aivojumppaa.
Sunnuntaina 2.2. kävin Jattilassa katsomassa epiksiä ja sen jälkeen Tiina tuli kuvailemaan tyttöjä. Epiksiä katsellessa silmiä kirveli, mutta pystyin katsomaan kisoja ilman suurempia tunteenpurkauksia :) Tiina otti jälleen ihan mahtavia kuvia, ja sain paljon muuta ajateltavaa. Kiitos Tiina ihanista kuvista ja seurasta! Kaikki kuvat löytyvät täältä: http://tiinakarvonen.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvia/Caro,+Vani,+Sintti/2014/2014-02-02/ Vani oli jotenkin hauska kuvauksissa, se ei ole koskaan aiemmin ollut noin innokas kuvissa, mutta nyt ihan poseerasi ja piti hauskaa :D Sintti puolestaan karkasi muutamaksi sekunniksi ja kävi tekemässä hirveän koikkaloikan ja tallentuihan sekin sitten kameralle, olemme olleet muuten tosi varovaisia eikä Sintti ole saanut hyppiä tai riehua. Mutta tuona hetkenä Sintti otti kaiken ilon irti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti