Pyörähdin perjantaiaamuna (14.6.) töissä, mistä karkasin puolen päivän aikaan. Pikapysähdys Hyvinkäällä, koirat ja tavarat autoon ja Marikan Sotkalla liikenteeseen - määränpäänä ja päämääränä Kirkkonummen kisat, eli SM-kisoja edeltävät iltakisat. Vettä tuli, mutta saimme teltan ja leirin pystyyn. Pistäydyimme katsomassa rataa ja sen jälkeen lähdimme lenkille koko porukan kanssa. Sintti oli maksien toisessa rataantutustumisryhmässä, joten ehdin katsoa Marikan radan ja sen jälkeen kävellä kunnolla. Radassa oli kinkkisiä pätkiä, vaikein kohta oli ehdottomasti pituuden jälkeinen elämä, missä piti kiirehtiä ohjaamaan hypylle ja tulla vaikeassa kulmassa kahden hypyn kautta, joista jälkimmäinen syötti suoraan putken väärän päähän. Alun pakkovalssista tuli rima alas, mutta sen jälkeen hyvää menoa. Pituuden jälkeinen hyppy tuli alas ja samalla tein ylimääräisen valssin, ja niinhän se Sintti sujahti sinne putken väärään päähän, eli HYL tästä. Ennen puomia olleen hypyn Sintti hyppäsi myös väärään suuntaan, kun olin niin myöhässä ja jäin tahmailemaan jotain renkaalla. Tässä vielä video radasta - kiitos Marikalle kuvaamisesta!
Ja tässä myös kuvia radalta, kuvien © Sonja Löfgren.
Vesisade kasteli kaikki vaatteet ja oli jotenkin ankeaa odotella seuraavaa rataa. Poissaoloja oli paljon, joten oma vuoro tulikin sitten aika nopsaan. Hyppäri oli TOSI vaikean oloinen, ja rataantutustumisen jälkeen olin ihan pihalla, että mitä aion tehdä. Jonkinlainen suunnitelma oli, mutta tuntui ettei osaaminen riitä siihen rataan. Sintti kävi aika kuumana, kun olimme menossa radalle. Jätin sen istumaan ja lähdin normaalisti ensimmäisen hypyn taakse. Kun käännyin ottamaan koiraa vastaan, sitä ei näkynyt missään. Mitäh?! Selän takaa se lopulta sitten löytyi. Luulin, että Sintti oli varastanut ensimmäisen hypyn ja käskin sen istumaan ennen kuin aloitin radan tekemisen. Ja se meni kyllä ihan plörinäksi. Saimme viimeiset 10 estettä mentyä suunnilleen oikeassa järjestyksessä, mutta homma oli kyllä ihan sekaisin. Kävelin suoraan radalta harkkahypyille ottamaan paikallaoloharjoituksia, kun Marika tuli sanomaan että Sintti oli hiipinyt miun perään, ei ollut siis hypännyt sitä ensimmäistä. Videolta näkee, että Sintti istahtaa hetkeksi mutta lähtee sitten epävarmana perään. Minun olisi pitänyt pitää katse koirassa ja vahvistaa sitä istumista, varsinkin, kun oli noin paljon häiriötä ympärillä. Mikälie aivopieru olikaan! Kävimme Marikan kanssa jäähdyttelylenkin Sintin kilpailukirjaa odotellessa, ja sitten ajelimme mäkkärin kautta Hyvinkäälle yöksi.
Alle kuuden tunnin yöunien jälkeen herätyskello soi kuudelta ja kasin aikaan olimme jo takaisin Kirkkonummella ihmettelemässä joukkuekisoja. Itse istuin katsomossa kannustamassa kaikkia tuttuja. Sintin sisko-Likka oli kisaamassa LAUKA:n joukkueessa, joten jännättävää riitti :) Kyllä se joukkuehenki on tärkeä tuollaisissa kisoissa, ja oli tosi mahtavaa tsempata radalla olleita kavereita. Pääasiassa katselin maksien ratoja, ja välillä käytin tyttöjä kävelemässä joko Marikan, Teijan tai molempien kanssa :D Ennen maksijoukkueiden finaalia kävimme jälleen mäkkärillä syömässä - terveellistä tämä turistina oleminen! Onneksi oli aurinkoista, tuulinen sää teki sen, että naama rupesi hiukkasen punoittamaan, kun sitä auringon vaikutusta ei oikein tuntenut. Joukkuefinaali oli kyllä jännittävä, mutta oli myös ikävää olla todistamassa lajin varjopuolta - sanan varsinaisessa merkityksessä. Yhdessä vaiheessa aurinko paistoi suoraan A:n takaa ja teki varjon A:n koko ylösmenolle. Eräs vehnäterrieri hyppäsi sitten A:ta kohden niin kuin olisi hyppäämässä muuria ja tömähti suoraan A:han pää edellä. Ihan älytön ääni voi tuollaisesta kuulua ja koira oli aivan pökerryksissä. Heti sen perään eräs bortsu juoksi suoraan ohjaajan jalkoihin ja rupesi ontumaan. Tämän jälkeen vielä yksi bortsu hyppäsi samalla tavoin A:ta päin kuin tuo vehnis ja A päätettiin vaihtaa. 10 minuutin tauon jälkeen tuomarit päättivät vaihtaa hypyn A:n tilalle ja tuli uusi rataantutustuminen. Tämä ratkaisu oli kyllä todella järkevä ja myös katsojat osoittivat sen tuomareille taputtamalla. Tuo pisti kyllä ajattelemaan sitä, miten pienestä virheestä, joko ohjaajan tai koiran virheestä, kaikki voi olla kiinni. Jokaisen pitäisi muistaa se, että agilityssä se "väline" on koira, inhimillinen olento, ei mikään kone, jolle voi oikeasti sattua ja pahimmassa tapauksessa todella pahasti. Ja miten paljon koirilta vaaditaan agilityssä, pitää tehdä esimerkiksi tiukkoja käännöksiä 65 cm rimoilla ja moottorina on se koiran oma kroppa. Onneksi loukkaantumisia ei tullut enempää, ja finaali mentiin jouhevasti loppuun. Niinu ja RaiRai tekivät kyllä niin hienon radan ACE:n ankkureina, että kateeksi kävi - tietää ainakin, mitä voi itse tavoitella :D Hirmuisen suuret onnittelut myös Impivaaran hallien joukkueelle, joka otti maksien joukkuekisassa SM-pronssia! Ja Marikalle & muille Imatran kennelkerhon joukkueen jäsenille, jotka sijoittuivat 71 joukkueen porukassa 15. sijalle. Hienoa!!! Finaalin jälkeen kävimme vielä heittämässä Marikan ja koiruuksien kanssa lenkin, minkä jälkeen ajelimme jälleen Hyvinkäälle nukkumaan.
Yöunet jäivät taas reilun kuuden tunnin mittaisiksi ja Kirkkonummella olimme hieman ennen puolta yhdeksää. Ehdimme juuri maksien karsintaradan alkua katsomaan, ja niinpä vain katsoin kaikki maksien radat ihan muutamaa lukuunottamatta. Karsintaradan jälkeen kävimme pitkällä lenkillä ja samalla alkoi sataa vettä. Kävimme syömässä ja päätimme, että puramme leirin ja lähdemme kotiin katsomaan kisoja sohvan äärestä :) Vesisade kuitenkin päättyi ja kaiken touhun jälkeen olimmekin sitten katsomassa maksien finaalirataa ihan radan vierestä hyviltä paikoilta :D Eihän sitä malttanut mihinkään lähteä! Jännitystä riitti taas, ja kyllä sitä vain tuollaisissa tilanteissa saa itselleen treeni-ideoita ja ennen kaikkea sitä intoa harjoitella asioita. Ajatella, jos olemme ihan oikeasti Sintin kanssa ensi kesänä Tampereella kisaamassa suomenmestaruuksista - kyllä siinä ainakin miun puntti tutisee ja kovasti :D Finaalin jälkeen kävimme taas kävelemässä, ja Marika lähti ajelemaan Lappeenrantaan, ja mie kotiin Hyvinkäälle. En hirveästi jaksanut enää kotona tehdä mitään, kunhan rötväilin sohvalla ja laitoin tavaroita paikoilleen. Aikamoinen väsymys, mutta mahtava fiilis siitä huolimatta!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti