Eilen illalla oli vuorossa tokoilua Palopuron koulun kentällä. Matkalla kentälle yritin järjestää Sintin "pään" menoksi yhden jutun, mutta näillä näkymin se ei onnistu. Ihan pieni harmitus tuli asiasta, mutta eipä tuolla ole vielä kiire. Hiostavan kuumaa, ja hikihän tokoillessa tulikin. Mukavasti oli porukkaa paikalla, ja aloitimme paikkamakuulla.
Otin Sintin tähän ensimmäiseen paikkamakuuseen, jossa ohjaajat olivat näkyvillä. Olin selin Sinttiin, välillä kurkin olkapään yli ja siellä makasi tarkkaavaisena, laski pari kertaa pään maahan kun käännyin sitä katsomaan. Kesti hyvin sen, että viereistä corgia palkattiin välillä, aikaa taisi mennä parisen minuuttia. Kun menin Sintin vierelle, ennakoi perusasennon. Ruutuja oli parikin kappaletta. Toisessa kosketusalusta, johon Sintti upposi tosi hyvin, kuunteli hienosti stå-käskyä. Lähetyksiä ruutuun ja kosketusalustalla oikeaa paikkaa, tosi hienoja. Oikein "hyökkäsi" loikalla kosketusalustaan :D Toisessa ruudussa ei ollut kosketusalustaa, ja siinä yritti kiertää ruutumerkkiä. Tein yhden näyttöruudun ja sitten meni paremmin myös tähän toiseen ruutuun. Yhden kerran luoksetulon stoppi, seisomisesta palkka. Tämä on hyvä, maahanmeno on hitaampi eikä välttämättä tee ekalla käskyllä. Toistoja siis tehtävä lisää. Jotain muutakin tehtiin, mutta nyt lyö tyhjää sen suhteen että mitä teimme :D Sintti tauolle tässä välissä.
Caro teki ruudun ensimmäisenä. Nyt lönkötteli haistellen ruutuun, eikä meinannut taaskaan toteuttaa stå-käskyä napakasti. Kutsuin pois ruudusta, uudella yrityksellä parempi mutta vieläkin haahuilua. Kolmannella kerralla hyvä meno ruutuun (kykenee etenemään nopeamminkin) ja hyvä seisominen. Otin sitten lähempää pelkkiä ruutuun menoja läheltä, jotenkin nihkeää menoa oli (kuumuus?) ja yritti kiertää sen oikean ruutumerkin taakse. En ymmärrä, mikä siinä niin kiehtoo... Sitten kaukokäskyt, otin ne ihan tarkoituksella häiriössä ja vaikka oli kuuma + Caro tahmean oloinen. Kokeessakin, kun kaukokäskyt pitäisi tehdä oli vire mikä tahansa. Teki napakat vaihdot ja toteutti kaikki, oikein hienoa! Välimatkaa oli muutama metri, eli sen puolesta hiukan helpotin. Lopuksi vielä hyppynoutoja, ja nämä olivat hienoja. Heitin kapulaa vinoonkin, mutta meni ja tuli hypyn kautta. Hienoa! Juttelin treenin lopuksi Heinin kanssa hyppynoutoon liittyvästä ongelmasta, joka esiintyy kokeessa ja sain hyvän neuvon liikkeen vaikeuttamiseen. Sitä siis kokeilemaan sitten, kun seuraavan kerran treenaamme. Caro tauolle...
Vanin kanssa aloitin hyppynoudolla. Kaksi aivan todella hienoa suoritusta, ekalla tosin varasti hiukan... Ruudussa oli kosketusalusta, mutta Vani ei meinannut edetä millään suoraviivaisesti ruutuun. Halusi kiertää vasemman ruutumerkin kautta. Kielsin siitä ja meni epävarmaksi. Kävin taputtelemassa kosketusalustaa, mutta taas kiersi. Vein lelun ruutuun ja sillä sain Vanin etenemään suoraan eteenpäin. Sen jälkeen pari ihan ok menoa. Mutta onpa tämä vaikeaa. Jos jollain on hyvä neuvo tähän asiaan, niin vinkatkaa vaikka tänne blogiin. Miun omat taidot meinaa loppua. En ymmärrä, miksi haluaa kiertää niin voimakkaasti. Lelun kanssa ei ole ongelmaa, mutta tuntuu ettei se siitä opikaan mitään = ajattelee vain lelua, ei itse asiaa. Jotenkin menivät omat pasmat sekaisin tästä ja hömpöttelimme lopputreenin ajan. Seisomista, maahanmenoja ja istumisia sekaisin, jumitti istumisen kanssa (= mieluummin seisoi). Maassa peruutukset ja jalkojen ympäri kiertelyt toimivat. Jätin tähän, kun tuli hyvä fiilis tekemiseen. Olisiko valeraskauden aiheuttamaa "blondiutta" ilmassa??!!
Sintti pääsi tekemään uudestaan. Hyppynoutoa, hakee hyvin, mutta kapulan kanssa hypyssä vähän teknisiä "ongelmia", eli loikkaa pöljästi. Lisäksi kiihtyy sen verran, että pyörittelee kapulaa suussaan. Toistoja lisää vaan... Metallisen noutoa myös ihan hassutellen, eli heittelin kapulaa ja annoin mennä suoraan kapulalle + tuoda sivulle, tässäkin kuumumista havaittavissa ja kapulan pyörittelyä. Sintin kanssa on siis tehtävä paljon pitoharjoituksia korkeassa vireessä. Loppuun vielä seuraamista, alussa pikkaisen huono kontakti, mutten tosi hyvä, käännökset oikealle + vasemmalle + täyskäännös mukana, kuten myös juoksuosuus.
Treenin loppuun teimme vielä paikkaistumisen ja -makuun EVL:n tyyliin. Caro istui varmaan ensimmäistä kertaa elämässään, oli kuulemma nätisti eikä mitään ongelmaa ollut. Hirmuisen hyvä kettu! Paikkamakuussa oli kääntynyt lonkalle, ei mielestäni muuta. Paikkamakuun alku- ja loppuosat olivat EVL-tyylillä, hyvin meni maahan omalla vuorollaan eikä ottanut viereisten käskyistä häiriötä perusasentoon nousussa. Todella hienoa!
Rapsuttelin treenin jälkeen bortsupentua, ja olipas se ihana < 3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti