Olipas taas mahtava viikonloppu. Minulla oli perjantaina lomapäivä, ja vietettiin se ihan löhöilyn ja lenkkeilyn parissa. Pakkailin tavaroita, ja vähän mietiskelin, että lähtisinkö Agirotuun katsomaan Teijan & Likan ja Kukan ratoja (ja Teija yritti saada minut ohjaamaan Kukkaa :D ). Katselin säätiedostusta, ja se lupaili sadetta + ukkosta Ylöjärvelle, joten päätin jäädä kotiin. Ratkaisu oli erinomaisen hyvä, sillä Ylöjärvellä satoi ihan älyttömästi vettä ja ukkosti - ei niin kiva juttu, kun tiedossa olisi ollut yö autossa.
Lauantai-aamuna herätyskello soi klo 4.30, ja pikkaisen olisi väsyttänyt. Liikkeelle lähdimme varttia vaille kuusi ja joskus seitsemän jälkeen olimme Ylöjärvellä. Sain häkit Aulin telttaan (kiitos Auli "maja"paikasta), ja autokin oli tosi lähellä raviradan aluetta, joten jotain etua on siitä että on ajoissa liikkeellä :D Ilmoittautumisenkaan ei ollut jonoa, eli pääsin hyvissä ajoin / rauhallisin mielin lämmittelemään koiria. Jännitin kyllä paljon sitä, kun aikataulut olivat sellaiset että pahimmassa tapauksessa Caron ja Sintin Finnish Open -karsintaradat menevät päällekkäin. Ensin menin Sintin rataantutustumiseen, kyseessä oli Anne Saviojan tosi mukava rata, jossa oli pari sellaista kinkkisempää kohtaa mutta muuten rata oli oikein jouheva. Rimat olivat 55 sentissä, mikä oli tosi hyvä ratkaisu siihen nähden että pohja oli mutainen + liukas edellispäivän rankkasateen jäljiltä. Menin tutustumaan maksien ensimmäisessä ryhmässä, että ehdin medien tutustumiseen ajoissa. Rataantutustumisten väliin jäi ihan hyvin aikaa, että ehdin painaa Sintin radan mieleen. Medien karsintarata oli puolestaan Minna Räsäsen käsialaa, josta ei vauhtia puuttunut, eli rata oli oikein sopiva Carolle, ei mitään mahdottomia vääntökohtia, vaan linjaamista ja kunnon juoksemista. Tässä vaiheessa alkoi oman vuoron odottelu, lämmittelin koiria ja kävin välillä katselemassa, että milloin olisi oma vuoro. Kävin myös sanomassa medien sisäänheittäjälle, että jos minua ei näy omalla vuorolla niin olen maksien radalla ja tulen mahdollisimman pian tekemään Caron radan. Tämä rauhoitti omaa mieltä, ja sain keskittyä kunnolla Sintin rataan.
Sintin karsintarata meni ihan älyttömän hyvin, alussa tein persjätön A:n jälkeen ja Sintti kesti kontaktilla hyvin, myös keinun kontakti erinomainen. Sitten tultiin putkesta hypylle, johon piti tehdä niistosokkari. Tein niiston tosi rauhallisesti, mutten uskaltanut tehdä sitä sokkarilla vaan laitoin Sintin takaaleikkauksella seuraavaan putkeen, jäin siinä jälkeen enkä ehtinyt enää putken jälkeiseen, suunnittelemaani sokkariin. Oma vauhti hidastui, kun tuli ajatus "en ehdi", ja lopulta päädyin ihan pöljään takaaleikkaukseen, jossa seisoin paikallani ja Sintti ei tajunnut yhtään mihin sen pitäisi jatkaa hypyn jälkeen. Se siis ponnisti hypyn takaisin, ja siitä HYL. Loppurata mentiinkin sitten virheettömästi, ja voin sanoa, että harmitti tuo oma virhe. Olisi pitänyt vain jatkaa liikettä ja tehdä hypylle jonkinlainen päällejuoksu-sokkari yhdistelmä, kun tiesin etteivät nuo takaaleikkaukset ole meidän vahvin juttu. Annoin Sintin Teijalle heidän radan jälkeen jäähdyteltäväksi ja kiirehdin hakemaan Caroa, onneksi välissä oli kuitenkin melkein 30 koiraa, eli ehdin lämmitellä Caroa hyvin ja laittaa sen "työmoodiin". Caro oli selkeästi tosi hyvällä fiiliksellä, ja lähdin sen kanssa rennosti radalle. Ja rata oli kyllä sellaista flow-meininkiä kuin voi olla, ehdin jopa yhdessä kohtaa kahden putken jälkeen olleella hypyllä sokkariin :D Ja Caro kuitenkin liikkui ihan älyttömän hyvin, ja luotin siihen, että Caro tekee itsenäisesti hommia. Myös kontaktit toimivat tosi hyvin :D Radan jälkeen lähdimme jäähdyttelylenkiltä ja kun tulimme sieltä, niin tuloksetkin olivat näkyvillä: 0-tulos aikaan -12,12 (etenemä 4,88 m/s) ja 6. sija. Tällä lunastimme siis paikan Finnish Open -finaaliradalle :D Hienoa kettu!!! Tosin, sunnuntaina kisakirjaa hakiessa meidän sijoitus oli merkitty kahdeksanneksi. Selvittelin tätä toimiston kanssa, mutta kaikkiin tuloksiin oli merkitty sijoitukseksi tuo 8. En tiedä, mistä tämä johtuu, lähdin nimittäin finaaliradalle medien kuudenneksi viimeisenä. Luulen, että jotain muutoksia/korjauksia on tuloksiin tehty myöhään illalla. Olisi pitänyt ottaa tuloksista valokuva, että olisi jäänyt todistusaineistoa tuloksista :D Pikkainen harmitus tuli tuon takia, muttei se himmennä kuitenkaan finaalipaikan merkitystä :D
Tulosten selviämisen jälkeen kävimme syömässä ja kiertelemässä myyntikojuja sekä katselemassa minien finaalia. Jossain vaiheessa lähdin lämmittelemään Caroa uudestaan ja odottelemaan medien finaalirataa. Finaaliradan tuomarina toimi Tomas Glabazna, radassa oli jonkin verran kinkkisiä kohtia, muttei mitään mitä Caro ei osaisi (tai minä). Lähdin siis luottavaisin mielin radalle, vaikka jännitti aika paljon. Oli aika ottaa revanssi viime vuoden finaaliradasta, jossa itse kämmäsin suhteellisen helpon kohdan ja Caro hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Tiedossa oli, että nollalla olisimme aika korkealla sillä kovin montaa puhdasta rataa ei tullut. Caro liikkui tälläkin radalla hirmuisen hyvin, otti A:n ja puomin kontaktit hyvin, kesti puomin jälkeisen takaaleikkauksen ja haki kepit hienosti vaikeasta kulmasta. Ja sitten tuli keinu, mistä lähti liian aikaisin ja siitä 5 - voihan hitsiläinen, homma kosahti siihen asiaan, jota en ole treenannut tarpeeksi. En kuitenkaan heittänyt hanskoja tiskiin vaan vedimme loppuradan ihan älytöntä haipakkaa. Siinä vaiheessa aika olisi riittänyt kolmanteen sijaan, mutta vitonen mikä vitonen... Lopputuloksissa meidän sijoitus oli 11., ja tulos: 5 aikaan -3,01. Puhtaalla radalla olisimme olleet neljänsiä. Mutta mitäpä tuota harmittelemaan, Caro on AVO-SM 11, ja se jos mikä on hieno saavutus koiran kanssa joka täytti vastikään 9-vuotta ja treenaa silloin tällöin ja toisinaan :D
Finaaliradan jälkeen kävimme taas jäähdyttelemässä, ja ehdimme katsomaan maksien finaalin loppua. Sen jälkeen alkoi taas päivän toisen virallisen agiradan odottelu. Maksit tutustuivat peräkkäin rataan, medeillä puolestaan tutustuttiin rataan kolmessa ryhmässä ja kukin ryhmä kilpaili heti tutustumisen jälkeen. Tämän myötä ei ollut vaaraa siitä, että radat menisivät päällekkäin. Lupauduin myös ohjaamaan Kukkaa tällä radalla, joten kävin kahdessa maksien rataantutustumisryhmässä. Harri Huittisen rata oli vauhdikas, jossa oli yksi kinkkisempi pyörityskohta ja ihan mahdoton loppusuora (suora putki, pituus, rengas, hyppy, okseri, hyppy). Menin ensin Kukan kanssa, joka katseli aika paljon Teijan perään mutta lähti kuitenkin radalle minun mukana :D Alku toimi hyvin, mutta muuri-hyppy-hyppy -kohdassa viimeisen hypyn päällejuoksussa meinasi tulla jaloille ja jouduin korjaamaan linjaa seuraavalle hypylle + kepeille. Yksi rima tuli myös alussa alas. Sen jälkeen hyvää menoa loppusuoralle asti. Hiljensin vauhtia liikaa okserille ja Kukka katseli minua + rämäytti suoraan okseria päin. Tämän vuoksi tuli viimeisen hypyn ohi ja menin itse jotenkin sekaisin, joten päätin ottaa hypyn väärään suuntaan ihan sen takia, ettei jäänyt mitään "kammoa" hyppyjä kohtaan. Hyvin hyppäsi viimeisen esteen, onneksi ei sattunut mitään pahempaa! Olisi pitänyt vain vedättää kunnolla koko loppusuora, mutta olimme jutelleet että ottaisin okserin huolellisesti. Kukan radan jälkeen kävelytin Sinttiä ja se kävi aika kuumana :D Hyvin pysyi kuitenkin lähdössä, kakkoshypylle kokosi hyvin, ja sen jälkeen tulikin kiire :D En ehtinyt muuri-hyppy jälkeen toisen hypyn pakkovalssiin joten otin hypyn niistolla ja sitten pyrin takaaleikkaamaan tuon kohdan jälkeen hyppy-kepit välissä. Käänsin liikaa kroppaa hypyn jälkeen ja Sintti hyppäsi keppien vieressä olleen pituuden väärin päin, tästä siis HYL. Loppurata sujui oikein hyvin, hyvät kontaktit A:lla ja keinulla, mutta varoin itse liikaa rengasta ja ehti kysellä "että mennäänkö". Loppusuora oli oikein mainio, irtosi ihan ok ja myös okseri onnistui kovasta vauhdista. Rata oli kokonaisuudessaan tosi hyvä, mutta minun ei pitäisi enää pelätä tuota rengasta. Jotenkin niistä 2-luokan parista törmäyksestä on jäänyt MINULLE rengaskammo :D Kukahan poistaisi ohjaajan rengaskammon??!! ;D Koiralla ei näyttäisi olevan hätää. Tämän radan jälkeen hain taas Caron matkaan ja vuorossa Sintin jäähdyttely + Caron lämmittely.
Caron lauantain viimeinen rata oli Anne Viitasen käsialaa, jossa oli kyllä tosi monta ansakohtaa ja pikkaisen mietitytti useampi kohta ennen rataantutustumista. Rataantutustumisessa sain jokaiseen kohtaan hyvän suunnitelmaan, eniten mietitytti puomi-putki -erottelu, jossa putken suu oli tosi paljon edempänä kuin puomin ylösmeno. Päätin, että menen puomin puolelta ja annan tilaa ylösmenolle + pistän vetoa ohjaukseen. Caro oli edelleen hyvällä fiiliksellä, vaikka kisapaikalla oli vierähtänyt se 12 tuntia ja paljon oli ollut odottelua. Nähtävästi lämmittelyt, jäähdyttelyt ja nesteytykset toimivat, kun väsymystä ei ollut havaittavissa. Häntä vain heilui ennen rataa. Ja radalla menimme taas sähäkästi eteenpäin. Alussa oli hyppy-rengas-90 käännös suoralle putkelle, joka syötti suoraan A:lle, mutta pitikin mennä takaakiertona putken vieressä ollut hyppy + siitä kepeille. Tämä toimi törkeän hyvin, tein putkijarrun, takaakierto+päällejuoksu -yhdistelmän ja ehdin vielä ohjata kepeille. Sen jälkeen fiilistelimme tuonne puomi-putki -erotteluun, mikä ei sitten onnistunut, eli putkeen sujahti. Puomin ylösmenolla oli varjo, joten en tiedä näkikö sitä yhtään. Mentiin hyvällä asenteella loppuun, hieno rata, vaikka HYL tulikin. Tämän jälkeen purimme "leirin" teltasta, ja Teija lähti häkkien kanssa jo Härmälän leirintäalueelle. Itse jäin vielä kävelemään koirien kanssa, ja leirintäalueella olin joskus puoli yhdentoista jälkeen. Koirille annoin ruoat, söimme ja istuskelimme vähän aikaa, mutta sitten oli pakko mennä suihkun kautta nukkumaan. Nukuin Teijan pakussa koirien kanssa, tytöt häkissä ja minä niiden vieressä patjalla. Ja hyvin nukutti, ei mitään ongelmaa :D
Sunnuntaiaamuna kello soi seitsemältä ja joskus yhdeksän aikaan olimme takaisin Teivon raviradalla. Jätimme koirat Teijan pakuun häkkeihin, sinne kävi hyvin viileä ilmavirta, päivästä oli tulossa aurinkoinen ja lämmin. Kävimme katsomassa hetken aikaa kilpailevien maksien joukkuerataa, ja sitten kävimme porukalla lämmittelemässä koiria. Meidän joukkueen nimi oli Tekokukat (näiden pentujen isän nimi on Deco ja äiskä Kukka, siitä nimi :D ), ja joukkueessa olivat äiti-Kukan ja Sintin lisäksi Likka ja Tankki. Meidän vuoro oli heti aamupäivällä, joten paljoa ei tarvinnut omaa vuoroa odotella. Teemu Linnan rata oli suhteellisen vauhdikas, ja muutama vaikea kohta oli siinä, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Meidän lähtöjärjestys oli: Likka, Sintti, Tankki ja Kukka. Minun piti alunperin ohjata Kukkaa, mutta edellispäivän radan perusteella oli parempi että Teija meni sen kanssa. Sen verran paljon Kukka oli omistajansa perään... Taina piteli Sinttiä, kun menin ottamaan sitä kakkoshypyn takaa. Sintti kävi tosi kuumana, kun näki Likan menevän rataa ja tulikin sitten kolmantena esteenä olleen pituuden ohi + hyppäsi sen väärään suuntaan kun yritin korjata kieltoa. Tästä siis tuli 10 sekuntia aikavirhettä. Loppurata meni kyllä tosi upeasti, haki kepit takaaleikkauksella, teki hyvät kontaktit, haki putken pimeän putken suun vaikka ohjaus oli vähintäänkin epämääräistä ja irtosi loppusuoran hyppy-suora putki-hyppyyn aivan mainiosti. Muillekin tuli pieniä virheitä, mutta lopputuloksissa olimme sijalla 5, joukkueen lopullinen aika oli 3:32,13. Tekokukille siis 5. sija kilpailevien maksien joukkueradalla, noin 50 joukkueen kisassa. WAU, HYVÄ ME!!! Kävimme joukkueradan jälkeen lenkillä porukalla, syömässä jäätelöä ja kiertelemässä kojuja. Muut lähtivät aikaisemmin pois, itse olin noin kahteen asti raviradalla. Kotimatkalla selailin tuloksia, ja silloin olivat vasta selvillä joukkueradan tulokset. Kylläpäs hymyilytti koko loppuillan se, miten hyvin Tekokukilla meni ja myös Caron Finnish Open -tulos :D Illalla kävimme vielä leppoisan lenkin, muuten tytöt nukkuivat tosi sikeästi :) Tämä on sitä parasta Agilityelämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti