Paimennustouhuja Lopella

Huomasin tuossa taannoin, että Aitopaimenen kesälaidun sijaitsee Lopella, vain 20 km päässä Hyvinkäältä ja heti varasin Sintille paimennuksen. Toiden jälkeen käytin koirat noin puolen tunnin lenkillä, ja jätin sitten Caron ja Vanin kotiin. Hyvinkäällä satoi ihan älyttömästi, mutta onneksi paimennuspaikalla ei ihan koko ajan tullut vettä. Märkää oli kuitenkin, ja haju sen mukainen vaatteissa paimennuksen jälkeen :D Muita treenaajia ei ollut, joten saimme Sintin kanssa Virpin täyden huomion reilun tunnin ajaksi. Ensin Sintti oli liinassa, ja alkuun otimme pelkkää lampaiden kiertämistä pyöröaitauksessa, Virpi keskellä lampaiden kanssa, minä lampaiden ja Sintin välissä, Sintti ulommaisena. Hyvin piti etäisyyden lampaisiin, pystyi välillä irrottamaan silmätkin niistä. Lopulta päästimme Sintin irti liinasta. Tuon jälkeen tasapainoharjoituksia ja sitä, että osaan toimia itse oikein. Hirveä hinku on Sintillä lampaiden kiertämiseen, joten tässä sai tehdä töitä kunnolla, hyvin reagoi paineeseen ja kestää sen myös hyvin. Maahanmenot toimivat tässä hyvin. Vaikea on selittää kaikkia neuvoja, mitä saimme, oli todella hyvää oppia ja omakin ymmärrys karttuu koko ajan paimennuksen suhteen. Kuulin hyvin usein lauseet: "Luota koiraan", "Älä hätäile", "Rauhoitu", "Olit myöhässä" jne. - ihan kuin olisin kuullut samat asiat "joskus" muiden lajien parissa :D Sintti teki muutamia tosi rauhallisia kuljetuksia, kun palaset loksahtelivat kohdalleen - hyvä! Pienen tauon pidimme välissä, jolloin Virpi sanoi, että Sintti tekee todella hyvin siihen nähden miten vähän se on lampailla käynyt. Sintillä on kuulemma hyvin tarkka "raja", eli yhdessä kohdassa jarruttaa selkeästi ettei tule liian lähelle lampaita ja välillä tuossa kohtaa tulee kuumumista, eli Sintti ei oikein osaa purkaa tilannetta. Tauon jälkeen teimme hakukaaria molempiin suuntiin, tässä saimme tosi hyvän neuvon ja flänkit olivat laajoja, ei malttanut kovin hyvin mennä maahan vaan nosti suoraan lampaat, piti muutaman kerran mennä lampaiden läpi ja antaa hiukan painetta maahanmenoon. Aina maahanmenosta sai palkaksi kuljettaa lampaita. Tuli kyllä niin hirveästi kaikkea uuttakin, että pää oli ihan pyörällä. Sintti tykkäsi ihan mahdottomasti, ja hienoa oli, että piti hyvin etäisyyttä lampaisiin - aiemmin on mennyt herkästi niiden lähelle. Ohjaaja sai noottia siitä, että äänestä kuuluu selkeästi epävarmuus, eli pitäisi vain luottaa siihen koiraan (on kuulemma fiksu koira, jolla palikat kohdallaan) ja käskyttää normaalisti :) Katselen nyt loppukesälle ja syksylle muutaman paimennuksen, selkeästi jokin kärpänen puraisi paimennuksen suhteen ;) Ehkä me joskus siihen 1-luokan kokeeseen mennään... Paljon on harjoiteltavaa, mutta tämän suhteen ei ole mikään kiire. Kotona kävimme vielä lenkillä koko poppoolla, ja kylläpä taas vanhaa väsytti :D